Kestävä kehitys saatetaan nähdä toimiston nurkassa olevana paperikeräyslaatikkona, turhien valojen sammutteluna ja ympäristöasioista kiinnostuneiden ihmisten hippeilynä. Kestävä kehitys on kuitenkin paljon laajemmalle vaikuttava sanapari, joka parhaimmillaan näkyy ja tuntuu joka päivä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, arkisissa valinnoissa ja pitkän linjan päätöksenteossa. Kestävä kehitys sisältää taloudellisia, ekologisia ja sosiaalisia ulottuvuuksia, jotka tähtäävät kulttuurin muutokseen. Olen kuullut kerran kuvauksen siitä, että kestävää kehitystä voi ajatella puuna. Puun juuret imevät maasta vettä ja ravinteita eli tarvitaan taloudellisia resursseja, ekologinen osuus on runko, joka kuljettaa tärkeitä aineita kohti sosiaalisena ulottuvuutena toimivia lehtiä. Kaikkien puunosien on voitava hyvin, jotta puu pysyy tukevasti ja vehreästi pystyssä.
Mistään trenditermistä ei kestävän kehityksen kohdalla ole kyse. Siitä on puhuttu ainakin yli kolmekymmentä vuotta, sillä norjalainen poliitikko Gro Harlem Brundtland sanoi vuonna 1987 YK:n ympäristön ja kehityksen maailmankomissiossa, että ”Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa.” Sittemmin kestävää kehitystä on määritelty monella eri tasolla ja Suomikin on sitoutunut paitsi toimimaan itse, myös tukemaan muita maita kestävän kehityksen edistämisessä YK:n huippukokouksessa sovittujen Agenda 2030 tavoitteiden mukaisesti. Tavoitteita ovat muun muassa ihmisten hyvinvoinnin ja ihmisoikeuksien vahvistaminen, yhteiskuntien vakauden ja talouden vaurauden turvaaminen sekä ilmastonmuutoksen torjuminen. Kestävä kehitys on myös nuorisolaissa nostettu esille yhdeksi lähtökohdaksi muun muassa nuorten tasa-arvon, elinolojen parantamisen ja aktiivisen kansalaisuuden edistämiseksi.
Miten poliittiset puheet, lait ja valtavan suuret tavoitteet sitten näkyvät arjen sosiaalisessa nuorisotyössä? Miten kestävää kehitystä voisi lähestyä ilman, että luhistuu toivottomuuden taakan alle? Kannattaa alkuun hengittää syvään, istahtaa alas ja kiinnostua siitä ihmisestä kenen vuoksi työtämme teemme. Voimme jutella teekupin ääressä siitä, miltä elämä tuntuu juuri nyt, mitä toiveita, tarpeita ja unelmia nuorella on ja miten voimme kulkea heikommassa asemassa olevan rinnalla. Myös keskustelu tasa-arvon ja ihmisoikeuksien toteutumisesta meillä ja muualla, kulttuurien välisen vuoropuhelun lisääminen ja vaikuttaminen niin paikallisella kuin yhteiskunnallisellakin tasolla ehkäisevät eriarvoistumista ja vahvistavat yhteisöllisyyden kokemusta.
Välipala- tai juhlatarjoiluilla voimme konkreettisesti osoittaa arvostustamme luontoa kohtaan ja herättää keskustelua, siitä mitä ja mistä syömme. Valitsemalla lähellä tuotettuja satokauden tuotteita, kasvispohjaista ruokaa, välttämällä kertakäyttöastioita, kiinnittämällä huomiota vaikkapa pesuaineiden ympäristövaikutuksiin teemme näkyväksi sitä, miten kulutustottumuksilla voi vaikuttaa maapallon hyvinvointiin. Syömisen lomassa voi tuoda jutustelun pohjaksi erilaisia vastapareja, esimerkiksi avokado vai omena; minkälaisia luonnonvaroja, ihmisiä ja kulkureittejä ne kohtaavat ennen päätymistään meidän lautasille. Erilaiset tuunauspajat, jossa vanhasta luodaan uutta ovat oivallinen mahdollisuus tehdä jotain konkreettista ja luovaa sen eteen, että esineiden tarinat voivat jatkua, kun niille annetaan mahdollisuus. Meillä on Suomessa huikeat mahdollisuudet lähteä nuorten kanssa luontoon aistimaan sen vaikutuksia omaan hyvinvointiin. Piipahdukset meren rannalla tai metsän siimeksessä, pulkkamäessä tai vaikkapa monenlaista kestävyyttä vaativalla vaelluksella antavat mahdollisuuden kokea se yhteys, joka meillä ihmisillä on kautta aikojen luontoon ollut.
Arkisia juttuja monelle meille ovat myös huolehtiminen siitä, että tiloissa on korkea käyttöaste, sujuva jätteiden lajittelu ja energian kulutuksen vähentäminen. Tarpeen mukaan tehtävien hankintojen suunnittelussa punnitaan esteettisyys, turvallisuus ja ekologisuus, vaikka joskus helpommalta ehkä tuntuisi kipaista ostamaan lähin ja halvin mahdollinen vempele, jonka käyttöikä voi olla lyhyt tai takuu olematon.
Kestävän kehityksen mukainen ajattelu tähtää myös henkilöstön hyvinvointiin ja työssä jaksamisen turvaamiseen. Taloudellinen vakaus tuo turvaa työntekemiseen, sosiaalisiin suhteisiin ja parantaa vaikuttamismahdollisuuksia. Järjestönä voimme hakea rahoitusta ja tuottaa palveluita, joissa tuetaan nuorten työllistymistä ja siten mahdollisuuksia paitsi taloudellisesti myös sosiaaliseesti kestävään tasapainoon.
Jos vielä kerran hengittää oikein syvään, niin ehkä huomaa, että kestävän kehityksen toteuttaminen ei ole yhden ihmisen tai keke-tiimin harteilla, vaan ajattelu, valintojen tekeminen ja niiden mukaan toimiminen ovat meidän kaikkien yhteinen mahdollisuus ja velvollisuus. Kun kunnioitamme itseämme, toisiamme ja ympäristöämme teemme kestävää kehitystä ja voimme nähdä vankan, vehreän ja hedelmällisen puun edessämme myös tulevaisuudessa.
Pohdintojen takana on Espoon Tyttöjen Talon johtaja Maria “Maikku” Wikberg