Julkisesti häpäisty-dokumentti osoittaa yhteiskuntamme kipukohdat – kunniakonfliktityön asiantuntijan ajatuksia nettivihasta
Perjantaina 9.4.2021 julkaistiin Ylen kanavissa dokumentti Julkisesti häpäisty. Dokumentti käsitteli 25-vuotiasta Mira Aholaa., joka joutui nettivihan kohteeksi petettyään puolisoaan Temptation Island -ohjelmassa.
Miran tuntemukset ja kokemukset kuulostivat korvaani tutulta, sillä olen kuullut samanlaisista kokemuksista ihmisiltä, joihin on kohdistunut kunniaan liittyvää väkivaltaa. Ohjelmassa Mira toteaa, että satojen ihmisten kommentit vaikuttivat hänen minäkuvaansa, ja hän huomaa itsekin joskus ajattelevansa samalla tavalla kuin ihmiset jotka ovat puhuneet hänestä ”ettei ole minkään arvoinen”.
”Vahvasti koen, että ihmisten kommentit pahensi entisestään mun häpeän tunnetta. Se jätti sellaisen jäljen sinne, niinku, johti mun ajattelemaan itsestäni tosi huonosti silloin”, Mira kuvailee tuntemustaan.
Miran on edelleen vaikea puhua tapahtuneesta. Vaikeus näkyy hänen puheensa sävystä, pitkistä tauoista puheessa ja naurusta. Hän ilmaisee vaikeasti päätyneensä sänkyyn toisen kanssa. ”se häpeä, mitä mä koen siitä teosta on ihan hirveetä, ja aina ku siitä puhuu, niin aina uudestaan valtaa mut, koska petin myös itseni” Mira kertoo.
Pelko on myös ollut konkreettista kun hän aikoi käydä kotikaupungissaan, ja häntä varoitettiin, ettei kannata tulla: ”sut tapetaan täällä”. Hän kertoi myös pelostaan liikkua julkisissa paikoissa.
Häpeä on vahvasti läsnä myös sosiaalisessa mediassa
Uhrin tilannekuvaus on täsmällisesti sama, mitä kuulen, kun keskustelen meiltä Sopu-työstä apua hakevien kanssa; huono omatunto, itsesyytökset, häpeän tunne ja seurausten pelko. Tilannetta pahentaa sen, että alistavat kommentit ja uhkaukset tulevat lähipiiriltä ja joskus ihmisiltä, joihin luotat.
Lopuksi dokumentissa Mira yrittää myös erotella itseään tosi-tv hahmostaan. Häntä myös pelottaa joutua uudelleen somekansan kohteeksi sanomalla tai tekemällä jotain väärää. Käytännössä hän kantaa edelleen häpeäntunnetta, ja hän joutuu rajoittamaan itseään suojautuakseen uudelta häpeältä.
Mira on hakenut apua masennukseen, ja häntä ovat kannustaneet hänen yli 45 000 seuraajaansa Instagramissa. Mira kuuluu some-kansaan, hän jakaa elämänsä somessa. Somekansa on hänen yhteisönsä. Kasvojen menettäminen siellä voisi romahduttaa hänet uudestaan, ja tämän vuoksi hän onkin varovainen sanojensa ja tekemistensä suhteen.
Jokainen uhri tarvitsee auttajaa
Ohjelman jälkeen seurasin asiaan liittyviä lehtijuttuja ja kommentteja. Suuremmalta osin lukemani jutut liittyivät naisvihaan, ja kritiikki kohdistui myös ohjelman tuottajiin. Ajattelin, miksei kukaan kerro Miralle, että hänellä on oikeus vapauteen, hän elää Suomessa, ja täällä häntä ei voida kohdella näin. Että hänen tulisi jättää somemaailma, koska kulttuuri ja ilmapiiri siellä on haitallinen. Keskustelut aiheesta olivat muuten hyviä, jos jättäisi epäasialliset viestit ja uhkat lukematta.
Mietin, jos kyseessä olisi Miran tilalla ollut ulkomaalaistaustainen nainen, keskustelu olisi saanut täysin toisenlaisen suunnan. Kehen vihapuhe ja uhka kohdistuisi, naiseen vai yhteisöön jota hän edustaa? Olisiko silloin esillä eri asiat? Tulisiko silloin vahvasti keskusteluun suomalainen kulttuuri ja arvot vastaan vähemmistöjen arvot ja kulttuuri? Tulisiko silloin opettavia kommentteja siitä, miten Suomessa tulisi elää ja millaisia oikeuksia naisella on? Tai puhuttaisiinko jälleen uudesta ilmiöstä, joka on rantautumassa Suomeen? Olisiko hän kokenut kaiken Miran tuntemusten lisäksi sen, että hän ja hänen yhteisönsä ovat viallisia ja ongelma on heissä itsessään.
Ensimmäinen ja tärkein askel uhrin/kokijan auttamisessa on ymmärtävä vastaanotto. Omanarvontunto näistä tapauksessa romahtaa, ja ihminen on heikoimmillaan. Kaikki panokset pitäisi kohdistaa omanarvontunteen uudelleen rakentamiseen, ja siksi auttajan on tärkeä olla neutraali. Ei kummastella tapahtumia, ei tuoda uhrin erilaisuutta (kulttuuri, uskonto) esiin, mikäli se ei ole asian käsittelyn kannalta olennaista. Auttajan tulisi saada hänet voittamaan omia pelkojaan turvallisesti, eikä pelotella häntä entisestään.
Meillä on kaikkia koskettavia epäkohtia yhteiskunnassamme, joiden parantamiseksi meidän on puhaltava yhteen hiileen. Toisen ryhmän syyttäminen ja itseään eri asemaan laittamiseen ei poista ongelmia, vaan lisää kansaryhmien välisen jänniteitä. Jokaisen tämänkaltaisen tapahtuman kohdalla voisi miettiä, miten voimme esittää yhteistä voimaa uhrin tukemiseksi.
Kirjoittaja Majid työskentelee asiantuntijana Loisto setlementin Kunniakäsityksiin ja -konflikteihin liittyvän työn yksikössä