Väkivallattomuus?
Mitä on väkivallattomuus? Sitäkö, ettei kukaan käytä väkivaltaa toista kohtaan tai sitä, ettei kenenkään tarvitse pelätä toista ihmistä, vai sitä, että jokainen voi elää omanlaistaan elämää ilman uhkaa ja pelkoa?
Väkivalta mielletään usein helposti havaittavissa olevaksi, näkyväksi ja konkreettiseksi asiaksi. Näin se usein onkin mutta joskus väkivalta voi olla valmiiksi rakenteissa, yhteiskunnassa, systeemissä ja sisäistettynä ajatus -ja toimintavoissamme. Jos väkivalta olisi aina pelkästään näkyvää ja konkreettisesti havaittavissa, sitä olisi helppo tunnistaa ja puuttua.
Väkivalta voi olla myös muiden tapojen tai uskomusten arvostelemista ja halveksimista. Se voi olla myös muiden ihmisten pakottamista omaan muottiinsa. Joskus se voi ilmetä huumoriin ja vitsiin verhottuna haukkumisena tai toiseudesta muistuttamisena. Usein se ilmenee oman paremmuuden jatkuvana muistuttamisena ja ylistämisenä.
Monikulttuurisessa ympäristössä tulisi muistaa, etteivät kaikki ihmiset näe maailmaa samalla tavalla kuin miten sen itse näemme. Ihmisen kasvuympäristö, perhetaustat, yhteiskunta, jossa on syntynyt ja kasvanut, vaikuttavat siihen, miten käsityksemme muodostuvat ja miten näemme maailman. Eikä ikinä ole taetta siitä, että se maailma, jonka minä näen, olisi parempi ja väkivallattomampi. Pitää osata asettua toisen kenkiin, nähdä maailma myös toisen silmin. Silloin saamme kokonaiskuvan. Jos minun näkökenttäni on 180 astetta ja toisen ihmisen samoin, yhdessä näkökentästä tulee 360 astetta.
Työssäni kohtaan ihmisiä, jotka ihmettelevät miksi Suomeen muuttaneet ihmiset tekevät rikoksia tai käyttävät väkivaltaa. Uusille tulijoillehan on kerrottu, mitkä asiat ovat Suomessa kiellettyjä, ja silti he tekevät kiellettyjä asioita, ihmettelevät kysyjät. Kysyn silloin heiltä, että eivätkö suomalaisetkin tiedä, että väkivalta on väärin, rikokset ovat väärin ja monet asiat ovat kiellettyjä ja silti niitä tehdään? Miksi he tekevät, vaikka tietävät, että niin ei saisi tehdä?
Edellä kuvattu on tosielämän esimerkki siitä, että sallimme itsellemme paljon enemmän kuin muille. Jos väkivalta on väärin, sen pitäisi olla väärin riippumatta siitä kuka sen tekee ja kenelle sen tekee. Tekijän taustalla ja uhrin taustalla ei pitäisi olla merkitystä vaan väkivallan teolla ja siitä pitäisi jokaisen saada laissa määrätty rangaistus.
Naisiin, miehiin, lapsiin ja LGBTIQ* ihmisiin kohdistettu väkivalta on väärin riippumatta motiivista. Kun joku käyttää väkivaltaa kunnian takia, humalapäissään, ahdistuksensa takia, mustasukkaisuudesta jne. meidän tulee auttaa heitä ja tarjota tukea, jotta väkivallasta luovutaan.
Toivoisin, että jokainen päivä olisi väkivallaton päivä. Kuuntelemalla, kunnioittamalla ja kohtaamalla ihminen ihmisenä voimme vähentää väkivaltaa. Ihminen on ihmisen pahin vihollinen mutta myös paras tuki ja apu. Loisto setlementin Kunniakäsityksiin ja konflikteihin keskittyvässä Sopu-työssä ja Bahar-hankkeessa pyrimme kohtaamaan ihmiset ihmisinä, myös väkivallan tekijän riippumatta hänen taustastaan tai sukupuolestaan. Kohtaamiset ovat johtaneet väkivallattomien työkalujen löytymiseen ja konfliktit on voitu ratkaista. Olemme asettuneet katsomaan maailmaa myös toisen silmin ja olemme voineet ymmärtää hänen näkökantansa, vaikkakaan emme sitä hyväksy. Maailman katsominen toisen silmin on auttanut meitä löytämään ratkaisuja ja kompromisseja. Tärkeintä on väkivallan loppuminen ja perheenjäsenten kommunikaation parantuminen.
Toivotan hyvää väkivallattomuuden päivää!
Johanna Aapakallio
FM, seksuaaliterapeutti
Vastaava työntekijä /Sopu-työ
