Poikien Talon tarina käynnistyi yli seitsemän vuotta sitten. Järjestössämme ymmärrettiin, että perinteinen nuorisotyö ei tavoita kaikkia poikia ja vastaa heidän tarpeitaan eikä pojilla ole tarpeeksi tilaa puhua matalalla kynnyksellä oman elämän onnistumisista ja haasteista. Aluksi ajatusta haastettiin jonkin verran ja rahoituksenkin saaminen projektille oli haastavaa, koska julkisen sektorin nuorisotyön palveluiden nähtiin tavoittavan juuri poikia. Poikien Talo käynnistyi kuitenkin hankkeena huhtikuussa 2011 ja hankekausi sai jatkoa vuoden 2015 alusta. Näin reilun seitsemän vuoden jälkeen työlle voi todeta olleen ja olevan edelleen tarvetta.
Olemme saaneet avata sukupuolisensitiivistä poikatyötä moneen otteeseen. Meitä on taputeltu selkään, ”hieno homma, mekin täällä tehdään poikien kanssa äijätoimintaa” tai kannustettu työssä ”ongelmapoikien” kanssa. Tiedostamme Poikien Talolla toiminnallisuuden olevan hyvä väline monien poikien kanssa, mutta sen ei tulisi olla itseisarvo, vaan se voi toimia välineenä poikien kohtaamisessa ja muutoksen mahdollistajana. Ja ikävä kyllä poikia edelleen kohdataan ongelmakeskeisesti. Syynä tähän on muun muassa, että pojat nähdään kategorisesti varsin yhtenäisenä joukkona ja toisaalta osa pojista herättää aikuisissa negatiivisia tunteita. Tämä alkaa monen pojan kohdalla ikävä kyllä ohjata myös heidän käsitystään omasta itsestään. Pelkän toiminnan tai kurin tarjoaminen pojille ei siis palvele poikien moninaisia tarpeita.
Elina Pekkarinen Nuorisotutkimusverkostosta kirjoitti ennen hankkeen käynnistymistä Poikien Talosta näin; ”Stadilaispojat ovat vuosikymmenten ajan ottaneet kaupunkitilan haltuunsa, mutta tilan raivaaminen on usein edellyttänyt sopeutumista maskuliiniseen ja kovaankin kulttuurin. Monilla pojilla ei juurikaan ole paikkoja, joissa voi tulla kohdatuksi sukupuolirooleista ja -odotuksista vapaana”. Pojat kohdataan usein vain sukupuolensa edustajina ja oletamme pojilta tietynlaista käytöstä ja tapaa ottaa tilaa haltuun sekä kiinnostusta tiettyjä poikamaisina pidettyjä asioita kohtaan. Suuri osa pojista ei kuitenkaan tunnista itseään tästä kapeasta kuvasta poikana olemisesta ja he voivat silloin jäädä myös tarpeinensa sivuun. Sukupuolisensitiivisyys poikien kanssa työskennellessä auttaa ymmärtämään ja näkemään poikia arvokkaina yksilöinä sekä tuomaan esille sukupuolittuneita rakenteita yhteiskunnassamme.
Poikien Talolla on kuultu vuosien saatossa tuhansia tarinoita pojilta ja nuorilta miehiltä ja olemme paikantaneet sitä kautta poikien elämän kipupisteitä ja tarpeita. Tarpeina nousevat jatkuvasti esille turvallisuus, luotettavat aikuiset sekä tarkoituksenmukainen, kokonaisvaltainen ja oikea-aikainen apu, silloin kun siihen on tarve. Omaan arkeen kaivataan mielekästä tekemistä, ystäviä ja rytmiä sekä kokemuksia nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta, tunnetta siitä, että voi kuulua johonkin ja on joku kuka ottaa todesta, joku kenen kanssa jakaa asioitaan. Pojat kaipaavat lempeätä haastamista niin arjen askareissa kuin myös näköalojen löytämiselle omassa elämässään sekä kasvaakseen vastuullisiksi ja empaattisiksi ihmisiksi omissa yhteisöissään ja yhteiskunnassa.
Tiettyjen teemojen käsittelyyn pojilla ei ole tarpeeksi tilaa, esimerkkinä poikien seksuaalisuuden kohtaaminen on monelle kasvattajalle haastavaa ja pahimmillaan tämä johtaa vääristyneeseen ja värittyneeseen kuvaan seksuaalisuudesta, joka rakentuu esimerkiksi median ja mainonnan luomista käsityksistä mieheydestä, kavereiden kertomista tarinoista ja pornosta. Seksuaalisuus on iso osa nuorten elämää ja se kuuluu kaikille. Siksi sitä ei voi sivuttaa kasvatustyössä edes poikien kohdalla.
Pojilla ei ole juuri tilaa tuoda esille haavoittuvaisuuttaan, vaikka he olisivat tähän valmiita, vaan erilaiset sosiaaliset normit ja kohtaamattomuuden kulttuuri kuormittavat mieltä ja jaksamista. Harry Lunabba Helsingin yliopistosta on tutkimuksessaan avannut haavoittuvassa asemassa olevia poikakategorioita. Esimerkiksi Luovat pojat, Omanlaisensa pojat, Pojat ketkä nähdään uhkana sekä Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat pojat jäävät usein sivuun poikakulttuurissa ja samalla heillä on myös riskinä jäädä syrjään yhteiskunnassamme. Yksinäisyys ja ulkopuolisuuden kokemukset ovat osa monen pojan arkea ja myös väkivallan kokemukset ovat aivan liian yleisiä. Pojille sallitaan herkästi negatiivinen keskinäinen vuorovaikutus ja poikien nälvimiskulttuurissa osa pojista jää armotta sivuun. Siksi on tärkeätä, että pojille on paikkoja, jossa he tulevat hyväksytyksi omana itsenään ja poikana myös vertaistensa keskuudessa. Poikien kanssa työskenneltäessä on tärkeätä luoda turvallista ilmapiiriä, jossa kunnioitetaan toisia ja jokaisella olisi hyvä olla.
Toimiessamme Poikien Talolla sosiaalisen nuorisotyön kontekstissa, suurin osa resursseistamme painottuu työhön poikien kanssa, ketkä hyötyvät kohdennetummasta tuesta. On kuitenkin paljon aivan tavallisia poikia, ketkä jäävät näkymättömäksi tarpeinensa. Näemme, että jokaisella pojalla on oikeus tulla kohdatuksi, kuulluksi ja nähdyksi, omana itsenään ja tässä sensitiivinen kohtaaminen on keskeistä. Sensitiivisyys on herkkyyttä, tunnistamista, lempeyttä, reflektiivisyyttä, turvallisuutta, kohtaamista, dialogisuutta, ymmärrystä, yhteiskunnallista tiedostamista ja vastuullisuutta. Jotakin, mitä me kaikki kaipaamme tärkeissä ihmissuhteissamme. Tässä ajassa maailma tarvitsee ihania, empaattisia ja rakastavia poikia ja on meidän aikuisten vastuu heitä kasvattaa. Sensitiivisesti.
Kalle Laanterä, Poikien Talo
Loisto Setlementin Poikien Talolla on tarjolla tarkoituksenmukaista tukea 10-28 -vuotiaille pojille ja nuorille miehille sukupuolen kokemisen ja ilmenemisen moninaisuuden huomioiden. Poikien Talolla on mahdollisuus osallistua yhteisölliseen ryhmätoimintaan ja saada yksilöllistä tukea. Kulttuurisensitiivinen työmme tarjoaa Interkulttuurista ryhmätoimintaa ja tukea arjen haasteisiin. Poikien Talon seksuaaliterveystyö tarjoaa seksuaalineuvontaa luottamuksellisesti sekä seksuaalikasvatuksia ryhmille ja Seksuaaliväkivaltatyö tarjoaa tukea seksuaalista väkivaltaa kokeneille pojille ja nuorille miehille. Jalkaudumme myös oppilaitoksiin ja alueellisesti muun muassa Jane jalkautuvaa neuvontaa -hankkeen puitteissa.
www.poikientalo.fi
poikientalo@poikientalo.fi