Olemme huolestuneet seksuaaliväkivallan uhrien asemasta yhteiskunnassamme. Tällä kirjoituksella haluamme murtaa myyttejä siitä, miten seksuaaliväkivallan uhrin pitäisi reagoida ennen tilannetta, sen aikana ja sen jälkeen. Seksuaaliväkivalta ei ole koskaan uhrin syy ja ymmärrystä lisätäksemme haluamme tuoda esiin tietoa hermoston puolustusreaktioista uhkaavan tilanteen aikana.
Uhkaavassa tilanteessa hermoston ensisijainen tehtävä on olla elämän puolella.
Seksuaaliväkivalta voi aiheuttaa uhrin kehossa kuolemanpelkoa vastaavan hätätilan, johon hermosto reagoi automaattisesti. Hermoston puolustusreaktiota ei voi valita, vaan viisas hermostomme pyrkii kaikin mahdollisin keinoin suojaamaan meitä lisävahingoilta. Hermoston reaktiot ovat yksilöllisiä, joihin meidän elämänhistoriamme ja aiemmat kokemuksemme vaikuttavat.
Työssämme olemme oppineet, että seksuaaliväkivallan uhrien reaktiot väkivaltaan vaihtelevat taistelemisesta pakenemiseen tai lamaantumiseen. Lamaantuminen tarkoittaa, että henkilö menettää toimintakykynsä, eikä pysty puolustautumaan. Lisäksi tekijän tahtoon alistuminen saattaa näyttäytyä myös tekijän miellyttämisenä. Alistumalla uhri usein pyrkii pois pelottavasta tilanteesta mahdollisimman nopeasti ja vähin vammoin.
Narratiivi eli vallalla oleva “tarina” seksuaaliväkivallan teosta, jossa uhri pyrkii tilanteesta kaikin keinoin ulos taistelemalla ja huutamalla apua, ei vastaa sitä kuvausta, joka välittyy yleisimmin asiakkaidemme kokemuksissa.
Sen sijaan kuulemme kertomuksia hämmennyksestä, häpeästä ja syyllisyydestä siihen, että ei ole kyennyt puolustautumaan itselle tehtyä väkivaltaa vastaan. Nämä tunteet suojaavat uhrin mieltä vaikeammin käsiteltävissä ja hyväksyttävissä olevalta asialta, eli väkivallan kohteeksi joutumiselta ja hallinnantunteen menettämiseltä omaan kehoon. Väkivallan aiheuttamat häpeän ja syyllisyyden tunteet vaikeuttavat usein avun hakemista sekä oikeuden toteutumista.
Yksi traumaattisen kokemuksen jälkeen ilmenevä selviytymismekanismi, jota huomaamme, on välttely. Se ei tarkoita, että henkilö ei haluaisi itselleen oikeutta tai apua. Mieli pyrkii alitajuisesti suojelemaan itseään ja näin ollen välttelemään kivuliasta muistoa, sietämättömiä tunteita sekä tilanteen uudelleen kokemista mieleen tunkeutuvina takaumina. Tämä saattaa näkyä itselle tehdyn väkivallan vähättelynä, eristäytymisenä, itsensä kiireisenä pitämisenä ja tunteiden turruttamisena päihteillä. Auttajan näkökulmasta tämä voi näkyä avusta kieltäytymisenä, tapaamisten perumisena ja unohteluna.
Uusi seksuaalirikoslainsäädäntö tuli Suomessa voimaan 1.1.2023. Merkittävin muutos laissa on raiskauksen määrittyminen suostumuksen puuttumisella. Suostumuksella tarkoitetaan molempien/ kaikkien osapuolten aktiivista halukkuutta osallistua seksuaaliseen kanssakäymiseen ja kaikkiin sen vaiheisiin koko kanssakäymisen ajan. Näin ollen alussa annettu suostumus tulee varmistaa uudelleen toiminnan jatkuessa ja muuttuessa. Pelon tai painostuksen alaisena ei ole mahdollista antaa aitoa suostumusta seksuaaliseen kanssakäymiseen.
Oikeusjärjestelmämme tulee tunnistaa seksuaaliväkivallan vahingoittavuus sekä ymmärtää väkivallan uhrin tyypilliset toiminta- ja selviytymismekanismit.
Kaikilla seksuaalirikoksia käsittelevillä, poliisista syyttäjiin ja tuomareihin tulee olla ymmärrys traumaoireista, jotta automaattiset hermoston puolustusreaktiot eivät tule tulkituksi uhreja vastaan. Päätöksiä tulee ohjata oikeanlainen ja ajanmukainen tieto, eivätkä asenteet ja ennakkoluulot. Lisäksi yksilölliset tekijät, kuten uhrin psyykkiset ja fyysiset valmiudet, ikä ja elämänkokemus sekä esim. päihtymystila vaikuttavat puolustus- ja toimintakykyyn ja nämä tekijät tulee ottaa paremmin huomioon.
Tyttöjen Talojen ja Poikien Talojen yhteydessä ympäri Suomea työskennellään nuorten kanssa, joille on tehty seksuaaliväkivaltaa. Kokemuksemme mukaan seksuaaliväkivallan haittoja nuorten elämään ja hyvinvointiin voidaan merkittävästi vähentää asiantuntevalla ammatillisella ja traumasensitiivisellä tuella. Tämän lisäksi tarjoamme seksuaalikasvatusta nuorille. Riittävän laadukas, ikätasoinen ja nuorten tarpeisiin vastaava seksuaalikasvatus on tärkein kaikkia nuoria suojaava seksuaaliväkivallan ennaltaehkäisyn keino ja jokaisen nuoren perusoikeus.
Jokainen voi omalla toiminnallaan vaikuttaa, etteivät seksuaaliväkivaltaa kokeneet jää yksin ja ilman apua. Kun joku kertoo seksuaaliväkivallasta, ota se todesta ja kuuntele, älä vähättele tai syyllistä. Yhdessä luomme turvallisempaa tulevaisuutta.
Turun Setlementti ry, Turun Tyttöjen Talo ja Poikien Talo
Kuopion Setlementti Puijola Ry, Kuopion Tyttöjen Talo
Loisto Setlementti Ry, Seksuaaliterveys- ja seksuaaliväkivaltatyö
Vuolle setlementti Ry, Oulun Tyttöjen Talo ja Poikien Talo
Setlementti Pori Ry, Porin Tyttöjen Talo
Setlementti Tampere Ry, Tampereen Tyttöjen Talo
Neiot – Rovaniemen Tyttöjen Talo