Tw/Sv: Rasismi & syrjintä
Kesän aikana on käyty laajasti yhteiskunnallista keskustelua rasismista. Jokaiselle Suomessa rasismia ja syrjintää kokevalle lapselle, nuorelle ja aikuiselle haluamme viestiä, että näemme sinut ja et ole yksin. Muistathan, että sinun ei tarvitse ”ottaa kantaa” keskusteluun tai todistella rasismin olemassaoloa jakamalla kohtaamiasi syrjintäkokemuksista. Pidäthän itsestäsi huolta, tee itsellesi mieluisia asioita ja vietä aikaa turvallisten läheisten seurassa.
Loisto setlementissä olemme sitoutuneet arvojemme mukaisesti edistämään yhdenvertaisuutta ja luomaan jokaiselle nuorelle syrjinnästä vapaata tilaa loistaa omana itsenään. Asetumme rasismia vastaan, nyt ja aina.
Rasismin moninaiset kasvot
Rasismilla on valtava vaikutus sitä kokevien henkilöiden hyvinvointiin. Syrjintä, rasismi ja vihapuhe heikentävät merkittävästi elämänlaatua. Ne aiheuttavat turvattomuutta ja osattomuutta yhteiskunnassa. Syrjintä vahingoittaa yksilön itsetuntoa ja aiheuttaa huonommuuden tunnetta (THL). Erityisen tuomittavaa on valtaapitävien yleistävä, rasistinen ja epäinhimillistävä puhe. Jos valtaapitäviä ei laiteta vastuuseen sanoistaan, se antaa selkeän viestin, että rasistinen ja leimaava puhe on sallittua ja siitä ei seuraa sosiaalista sanktiota. Sillä on seurauksensa etniseen tai uskonnolliseen vähemmistöön kuuluvien henkilöiden arkielämässä vihapuheen ja häirinnän lisääntymisenä.
Rasismi ei ole vain aggressioita tai vihapuhetta julkisissa tiloissa. Rasismi on sekä arjen toiseuttavia kysymyksiä, valkonormatiivisuutta, rodullistamista ja eksotisointia että rakenteellista syrjintää, jossa vierasperäisen nimen omaavaa henkilöä ei kutsuta työhaastatteluun tai etniseen vähemmistöön kuuluvaa henkilöä seurataan vartijoiden toimesta ostoksilla. Rasismin eri muodot kytkeytyvät osaksi ihmisten epäoikeudenmukaisen ja epätasa-arvoisen kohtelun historiallista jatkumoa.
Rasismin erilaisten ilmentymien ja historian ymmärtämiseksi voi tutustua mm. seuraaviin teoksiin:
Keskinen, S., Seikkula, M., Mkwesha, F., Aghayeva, U. & Sinkkonen, A. (2021). Rasismi, valta ja vastarinta: Rodullistaminen, valkoisuus ja koloniaalisuus Suomessa.
Saad, L. (2020). Me and White Supremacy: How to Recognise Your Privilege Combat Racism and Change the World.
Opi, kuuntele ja ota selvää!
Rasismin olemassaolo ei ole mielipidekysymys. Tutkimukset ja selvitykset kerta toisensa jälkeen ovat todistaneet rasismin ja syrjinnän olevan etniseen vähemmistöön kuuluville henkilöille Suomessa arkipäivää. Ethän vaadi etniseen tai rodullistettuun vähemmistöön kuuluvia henkilöitä kertomaan kohtaamistaan syrjintäkokemuksista todistaakseen rasismin ja syrjinnän olemassaoloa Suomessa.
Tutkimuksiin etnisen ja rodullistetun väestön kohtaamasta syrjinnästä ja rasismista Suomessa voit perehtyä esim.:
THL: Maamu, UTH
Euroopan unionin perusoikeusviraston selvitys: Tummaihoisena EU:ssa (2018)
Yhdenvertaisuusvaltuutettu: Selvitys afrikkalaistaustaisten henkilöiden kokemasta syrjinnästä (2020).
Asetu kanssamme rasismia vastaan
Rasismin vastustaminen vaatii aktiivista antirasistista toimintaa. Tämä on valkoisuuteen liittyvän etuoikeuden myötä erityisesti valtaväestön eli valkoisten suomalaisten vastuu. Antirasistinen työ on työtä syrjivien rakenteiden, järjestelmien ja yhteiskuntien purkamiseksi. Antirasistinen toiminta vaatii kääntämään katseen omiin sisäistettyihin ennakkoluuloihin ja etuoikeuksiin. Omien etuoikeuksien kriittinen tarkastelu voi tuntua epämukavalta, mutta vain etuoikeuksien tiedostaminen, epätasa-arvoisten rakenteiden purkaminen ja syrjintään puuttuminen johtaa aidosti yhdenvertaiseen yhteiskuntaan.
Antirasismiin voit perehtyä mm.:
Eddo-Lodge, R. (2017) White fragility: Why it’s so hard for white people to talk about racism.
Kendi, I. X. (2019). How to be an Antiracist.
Loisto setlementti (aiemmin Kalliolan Nuoret) juhlistaa ensi vuonna 50-vuotista taivaltaan. Jo alusta alkaen toiminnan keskiössä on ollut jokaisen nuoren yksilöllinen kohtaaminen ja hänen tarpeidensa kokonaisvaltainen huomioiminen. Työmme tähtää tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumiseen omassa toiminnassa ja yhteiskunnassa. Uskomme vakaasti siihen, että epätasa-arvoa purkamalla lisäämme kaikkien hyvinvointia. Asetu kanssamme rasismia vastaan ja aloita aktiivinen toiminta omasta itsestäsi ja yhteisöstäsi.
#kohtaaminenmuuttaamaailmaa
#Loisto50
Kuvassa teokset:
Keskinen, S., Seikkula, M., Mkwesha, F., Aghayeva, U. & Sinkkonen, A. (2021). Rasismi, valta ja vastarinta: Rodullistaminen, valkoisuus ja koloniaalisuus Suomessa.
Williamson, T. (2022). Nuoren antirasistin käsikirja. Suom. Width, T.
Loisto setlementin vuosien 2023-2025 strategian kärki 3: Loiston tärkein voimavara on hyvinvoiva henkilöstö, jonka avulla voimme antaa tukea ja vahvistaa nuorten omia voimavaroja.
Työhyvinvointi murroksessa
Hyvinvoivaa henkilöstöä voidaan yleisesti pitää kilpailuvalttina ja strategisena voimavarana organisaatiolle. Työhyvinvointi on ollut laajassa keskustelussa yhteiskunnassamme koronapandemian jälkeen. Meillä Loisto setlementissä kohtaaminen on keskeisessä roolissa yksilön ja yhteisön voimavarojen vahvistamisessa. Korona aikana kohtaamiset toteutettiin etäyhteyksin, ja pandemian jälkeen olemme jälleen tutustuneet toisiimme kokonaisina.
Työterveyslaitos toteutti ennen pandemian alkua tutkimuksen ”Miten Suomi voi?” johon liittyvä seurantatutkimus toteutui pandemian jälkeen. Yleisesti voidaan sanoa, että työpaikoilla työhyvinvointi on heikentynyt, turvattomuus lisääntynyt ja mm. uupumusoireiden määrä on kasvanut. Me emme Loistossa ole mikään poikkeus, meilläkin henkilöstökysely osoittaa, että kokonaisuudessaan henkilöstömme hyvinvointi on laskenut.
Kohtaamisista työhyvinvointia
Ajattelen työhyvinvoinnista siten, että se rakentuu neljästä elementistä; rakenteista, tasapainosta, luottamuksesta ja vapaudesta. Rakenteet ja työn puitteet toimivat mahdollistajana sille, että työ on riittävissä määrin ennakoitavaa ja työtä on turvallista tehdä. Tasapainoinen työtehtävä ei kasaa kohtuutonta painolastia kenenkään harteille ja mahdollistaa varianssia työssä, jolloin välillä hektisempien ajanjaksojen välissä on myös kiireetöntä ja leppoisaa aikaa. Työ ja vapaa-aika löytävät hyvän tasapainon ja palautumista tapahtuu myös työpäivän aikana. Luottamus organisaatioon, tiimiin ja omaan esihenkilöön luo turvaa ja vapaus suunnitella ja toteuttaa omaa työtä parhaaksi katsomallaan tavalla, mahdollistaa meille tärkeää voimavaraa – luovuutta.
Meillä on Loistossa tehty työtä sen eteen, että työnantajana loisimme työlle riittävät rakenteet ja sisäinen viestintämme olisi sujuvaa ja ennakoitavaa. Missään nimessä emme ole valmiita asioiden kanssa. Meillä työskentelee monenlaisia osaajia haavoittuvassa asemassa olevien nuorten tukena ja siksi on erityisen tärkeää asettua huolehtimaan henkilöstöstä. Pyrimme pysymään työkyvyn pulssilla kuukausittaisilla fiilismittauksilla ja luonnollisesti myös toteutamme kerran vuodessa henkilöstökyselyn. Tänä vuonna henkilöstökyselyä on tarkoitus kehittää, ja pohtia olemmeko saaneet tarvittavaa tietoa olemassa olevien kysymysten avulla.
Jos mietin aikoja, joina olen itse voinut työssäni hyvin tai huonommin erilaisissa työpaikoissa ja työsuhteissa, pohjaa kokemukseni siihen, millainen hallinnan tunne minulla on ollut työtehtävässäni ja kuinka olen tullut nähdyksi ja kohdelluksi työyhteisössäni. Vaikka työssä olisi ajoittain vaikeaa tai olisin jopa mahdottoman tehtävän äärellä, ei minulla ole hätää, jos ihmiset ympärilläni näkevät huoleni ja asettuvat rinnalleni. Haluaisinkin siis ajatella, että työhyvinvointi ja sen tukeminen on yhteisöllinen kysymys. Voimme pysähtyä pohtimaan omaa rooliamme ja tapaamme toimia yhteisössä. Onko se eteenpäin vievää, luottamusta ja luovuutta vahvistavaa?
Henkilöstökysely ja pulssit ovat meille tärkeitä indikaattoreita, mutta itselleni henkilökohtaisesti olennaisempaa on pysähtyä sen äärelle, että keskityinkö kohtaamaan ja kysymään kohtaamaltani kollegalta kuulumisia kiireettä? Saimmeko yhdessä aikaan luottamuksellisen ilmapiirin, jossa on lupa ottaa esiin myös haastavia asioita?
Kirjoittajana Maikki Arola, Kehittämispäällikkö
#kohtaaminenmuuttaamaailmaa #hyväjättääjäljen #työhyvinvointi #kohtaaminen #rakenteet #luottamus #tasapaino #vapaus
Loisto setlementin strategia vuosille 2023-2025
Kärki 1: Luomme yhteisöjä, joissa mahdollistuu toiveikkuuden lisääntyminen tulevaisuutta kohtaan.
Kärki 2: Vahva asiantuntijuus haavoittuvassa asemassa olevien nuorten elämäntilanteista mahdollistaa rinnallakulkijuuden ja tuen antamisen.
Kärki 3: Loiston tärkein voimavara on hyvinvoiva henkilöstö, jonka avulla voimme antaa tukea ja vahvistaa nuorten omia voimavaroja.
Loisto setlementin vuosien 2023-2025 strategian kärki 2: Vahva asiantuntijuus haavoittuvassa asemassa olevien nuorten elämäntilanteista mahdollistaa rinnallakulkijuuden ja tuen antamisen
Muuttuvan maailman äärellä
Uutta strategiaa laatiessa meille Loistossa oli selvää, että tässä muuttuvassa ja kompleksisessa maailmassa ei kannata tehdä vuosikymmenen strategiaa. Loiston työn kohderyhmän Z-sukupolvi ja Alfa-sukupolvi elävät jo kovin erilaisessa maailmassa kuin 10-15 vuotta sitten nuoruuttaan elävät ja voimme vain kuvitella millaisten ilmiöiden keskellä elämme 10 vuoden päästä. Z-sukupolven nuorille leimallista on arjen ja sosiaalisten suhteiden verkkoon siirtyminen, identiteettikysymykset ja aikaisempia sukupolvia tietoisempi suhtautuminen vähemmistökysymyksiin, ihmisoikeuksiin, eläinten oikeuksiin ja ilmastoon.
Koettu pandemia toi esiin globaalin terveyshuolen alla elämisen ohella korostuneesti sosiaalisten suhteiden merkityksen ja etenkin niiden puuttumisen. Opinnoista tai työelämästä ja yhdessä olemisesta on ollut vaikea saada uudelleen kiinni eristyksissä olon jälkeen. Ennen pandemiaa vielä ihan hyvin pärjäävät nuoret ovat saattaneet itselleenkin yllätyksenä pudota aikaisempaa haavoittuvaan asemaan. Joka tapauksessa on kohtuullista todeta, että nuorten elämäntilanteet ovat tänä päivänä aiempaa haastavampia. Nuorille suunnattu tuki vaatiikin moninäkökulmaista asiantuntijuutta perille päästäkseen.
Loistossa toteutettavan sosiaalisen nuorisotyön pohjana toimii sukupuoli- ja kulttuurisensitiivinen työote, joka on osaamisemme perusta kaikissa työmuodoissamme. Tuemme organisaationa kaikkien työntekijöiden kehittymistä ja kouluttautumista. Panostamme uudella strategiakaudella perehdytykseen ja työntekijöiden osaamisen vahvistamiseen aikaisempaa enemmän, jotta kykenemme yhä edelleen vastaamaan nuorten muuttuviin tarpeisiin laadukkaalla ammatillisella työllä. Uudella strategiakaudella koko Loiston henkilöstö pysähtyy vähintään kerran vuodessa reflektoimaan ja oppimaan uutta sukupuoli- ja kulttuurisensitiivisyydestä. Lisäksi tarjolla on useita vaihtoehtoja syventää osaamistaan kouluttautumalla esimerkiksi vähemmistöstressistä tai traumasensitiivisyydestä, joitakin teemoja mainitakseni. Loiston ammatillinen asiantuntijuus ei suinkaan synny tyhjiössä, vaan kohtaava työote ja toiminnan ja tuen reflektointi yhdessä nuorten kanssa toimii tärkeänä ylläpitävänä voimana ja siivittäjänä asiantuntijuutemme edelleen kehittymiselle.
Ytimessä yksilöllinen kohtaaminen
Edellisenä vuonna voimaan astunut Loiston organisaatiouudistus toi mukanaan uuden työalan Loistoon. Varsinaista uutta toimintaa tai kohderyhmää ei organisaatiouudistuksen myötä Loistoon tullut, mutta uudelle kohdennetulle työalalla on leimallista työskennellä erityisen kohderyhmän kanssa, jonka tuen tarve liittyy johonkin tiettyyn haasteeseen tai taitekohtaan elämässä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi väkivaltakokemus, vanhemmaksi tuleminen nuorella iällä tai oman seksuaali- tai sukupuoli-identiteetin pohtiminen. Loiston kohdennettuun työalaan kuuluu Silmu – nuorten perheiden vauvaperhetyö, seksuaaliterveystyö ja -seksuaaliväkivaltatyö sekä kunniaan liittyvän väkivallan vastainen Sopu-työ. Organisaatiouudistuksen myötä kohdennetulla työalalla työskentelevät toimivat nyt uusilla asiantuntija- nimikkeillä. Kohdennetun työn uusista asiantuntijatyön nimikkeistä huolimatta on Loiston kaikissa yksiköissä vahvaa asiantuntijuutta nuorista ja nuorten kompleksisten elämäntilanteiden tukemisesta. Työ on timanttista nimikkeisiin katsomatta.
Asiantuntijan valmiuksia katsotaan yleisesti olevan vahva teoreettinen osaaminen sekä kyky soveltaa osaamista käytäntöön. Loistossa toteutettavalle sosiaaliselle nuorisotyölle on vankka teoreettinen osaaminen asiantuntijatyön alan mukaan ja työllä on selkeät raamit ja rakenteet. Teoriaa sovelletaan ja tuen raameja muokataan kuitenkin aina yksilöllisen tarpeen mukaan ja tapa tukea joustaa nuorten elämäntilanteiden mukaan niin, että jokaisella nuorella on mahdollisuus saada tukea niin pitkään, kuin se hänen tilanteessaan on tarpeen. Loiston työntekijöillä on asiantuntijuutta kohdata nuoret yksilöinä, ymmärtää sukupolvikysymykset, vallitseva yhteiskunnallinen tilanne, nuoren taustan osatekijät ja nuoren kokemukset niin, että saamallaan tuella nuori voi tunnistaa ja saavuttaa koko upean oman kasvunsa mahdollisuudet. Tällöin tulevaisuudessa näkyy epävarmuuden ja pelon sijaan toiveikkuutta ja luottamusta sekä mahdollisuuksia ja unelmia. Ammatillisen osaamisen kautta annetaan nuorelle kokemus nähdyksi ja kuulluksi tulemisesta omana itsenään ja otetaan nuoren ajatukset toiveet ja pelot todesta. Tämä yhtälö luottamuksellisen vuorovaikutussuhteen kanssa on ihmeitä tekevä voima. Kompleksisesta nykytoimintaympäristöstä huolimatta on myös asiantuntijalle voimauttavaa saada kerta toisensa jälkeen todeta, että #kohtaaminenmuuttaamaailmaa.
Kirjoittajana Henna Kolehmainen, kohdennetun työn työalajohtaja
Loisto setlementin strategia vuosille 2023-2025
Kärki 1: Luomme yhteisöjä, joissa mahdollistuu toiveikkuuden lisääntyminen tulevaisuutta kohtaan.
Kärki 2: Vahva asiantuntijuus haavoittuvassa asemassa olevien nuorten elämäntilanteista mahdollistaa rinnallakulkijuuden ja tuen antamisen.
Kärki 3: Loiston tärkein voimavara on hyvinvoiva henkilöstö, jonka avulla voimme antaa tukea ja vahvistaa nuorten omia voimavaroja.
Me Loisto Setlementissä luomme yhteisöjä, joissa mahdollistuu toiveikkuuden lisääntyminen tulevaisuutta kohtaan. Tämä on yksi strategiamme kolmesta kärjestä vuosille 2023-2025. Mielestäni toiveikas ja hyvä yhteisö on sellainen, jossa ihmiset kokevat tulevansa arvostetuiksi, tuetuiksi ja kohdatuiksi sensitiivisesti. Tällaisessa yhteisössä yksilöt kokevat voivansa ilmaista mielipiteitään ja omia ideoitaan. Kaikille tarjotaan yhteisössä mahdollisuuksia oppia ja kehittyä. Toiveikkaan yhteisön luominen on tärkeää erityisesti nykypäivänä, jolloin monet ihmiset kokevat ahdistusta ja epävarmuutta tulevaisuudesta.
Loisto Setlementissä hyvän ja toiveikkaan työyhteisön rakentaminen työntekijöille on ensiarvoisen tärkeää. Tämä tapahtuu edistämällä avointa kommunikaatiota, tarjoamalla mahdollisuuksia ammatilliseen kehittymiseen ja tunnustamalla työntekijöiden saavutukset ja ponnistelut. Kun työntekijät tuntevat tulevansa arvostetuksi ja tuetuiksi, he ovat todennäköisemmin motivoituneita ja tyytyväisiä työhönsä, mikä johtaa positiiviseen työympäristöön ja positiivisuuden kierteeseen.
Loisto Setlementin asiakkaille, jotka ovat voineet kokea yksinäisyyttä, kiusaamista, seksuaaliväkivaltaa, kunniakäsityksiin liittyvää väkivaltaa ja monia muita haasteita elämässään, toiveikkaan yhteisön rakentaminen merkitsee turvallisen ja vastaanottavan tilan tarjoamista. Tällaisessa tilassa ihmiset tuntevat tulevansa kuulluiksi ja ymmärretyiksi. Asiakkaiden toiveikkuus saavutetaan tarjoamalla tukiryhmiä, yksilötyötä, verkossa tapahtuvaa työtä, neuvontapalveluita ja muuta kohderyhmän tarpeita vastaavaa tukea. On tärkeää antaa asiakkaille mahdollisuus kehittää sisua ja itsevarmuutta. Tällä tavoin heitä autetaan ylittämään menneet kokemukset ja liikkumaan kohti toiveikkaampaa tulevaisuutta.
Yhteenvetona voidaan todeta, että toiveikkaan ja positiivisen yhteisön rakentaminen on monimutkainen prosessi, joka vaatii omistautumista ja ponnisteluja koko yhteisöltä. Loisto Setlementissä tällaisen yhteisön luominen sekä työntekijöille että asiakkaille on yksi tärkeimmistä prioriteeteistamme. Avoin kommunikaatio, tuki ja yksilöiden voimaannuttaminen ovat avainasemassa, jotta Loisto Setlementti voi antaa oman merkittävän panoksensa järjestökentällä yhteisönä, jossa mahdollistetaan toiveikkaampi tulevaisuus.
Kannustamme kaikkia työntekijöitämme dialogisuuteen ja avoimeen kommunikaatioon sensitiivisellä työotteella. Koemme tärkeänä pysähtyä kohtaamisen äärelle ja antaa aikaa kollegalle ja asiakkaalle. Olemme aistit avoinna ja pyrimme laittamaan kiireen tunteen sivuun. Koitamme olla oikeasti läsnä omana aitona arvokkaana itsenämme. Tärkeä kysymys kuuluukin: “miten sinä voit?” ja “mitä sinulle kuuluu?”.
“Kohtaaminen muuttaa maailmaa”
Iloa ja valoa päivääsi!
Kirjoittajana ‘Vellu’ Veli-Pekka Kilpala, Poikatyön työalajohtaja
Loisto setlementin strategia vuosille 2023-2025
Kärki 1: Luomme yhteisöjä, joissa mahdollistuu toiveikkuuden lisääntyminen tulevaisuutta kohtaan.
Kärki 2: Vahva asiantuntijuus haavoittuvassa asemassa olevien nuorten elämäntilanteista mahdollistaa rinnallakulkijuuden ja tuen antamisen.
Kärki 3: Loiston tärkein voimavara on hyvinvoiva henkilöstö, jonka avulla voimme antaa tukea ja vahvistaa nuorten omia voimavaroja.
Meillä kaikilla on erilainen määrä aineellisia, henkilökohtaisia ja olosuhteisiin liittyviä voimavaroja. Mitä vähemmän voimavaroja, sitä suurempi riski on joutua menetysten kierteeseen. (Hedrenius & Johansson, 2013) Koronaviruksen aiheuttama poikkeusaika on vaikuttanut eniten niihin nuoriin, jotka jo ennen kriisiä olivat haavoittuvassa tilanteessa.
Bahar-hankkeessa työskentelemme kunniaan liittyvää väkivaltaa kohdanneiden nuorten kanssa. Nuoret, jotka ovat väkivallan tai sen uhan takia joutuneet irtautumaan perheistään, tai joiden perhe on kunniaan liittyvän konfliktin takia torjunut heidät, ovat menettäneet useita voimavarojaan. Jäädessään tutun sosiaalisen verkostonsa ulkopuolelle ei nuorella välttämättä ole ollenkaan aikuisia, joilta saada tukea ja turvaa. Nuori joutuu yhtäkkiä pärjäämään itsenäisesti, asumaan ensimmäistä kertaa yksin ja huolehtimaan toimeentulostaan. Jos rahat eivät riitä, on osattava ja uskallettava etsiä apua. Monet sosiaali- ja terveysalan palveluista ovat saatavissa vain, jos niitä sinnikkäästi osaa ja jaksaa hakea. Avun löytäminenkin vie voimavaroja. Yksinäisyyden ja taloudellisen epävarmuuden lisäksi nuoren tilanteeseen liittyy usein pelon, surun ja ahdistuksen tunteita. Nuori voi kokea traumaperäistä oireilua tai muita mielenterveyden häiriöitä. Kunniaan liittyvä konflikti saattaa olla edelleen käynnissä ja nuoren turvallisuus voi olla uhattuna. Perusturvallisuuteen voivat myös vaikuttaa oleskelulupaprosessit ja niihin liittyvä epävarmuus. Kun perusturvallisuus on horjunut, on vaikea löytää energiaa olla itsevarma, iloinen ja sosiaalinen; jos taas ei ole iloinen ja sosiaalinen, voi olla vaikeaa luoda uusia ihmissuhteita menetettyjen tilalle. Ilman ihmissuhteita voi elämä tuntua merkityksettömältä – mistä siis löytää jaksamista opiskella tai löytää töitä. Menetysten kierre on syntynyt.
Tällaisessa tilanteessa yhteiskunnan sulkutila aiheuttaa erityisen paljon haasteita. Olemme viimeisen vuoden aikana huomanneet, kuinka poikkeusaika on lisännyt yksinäisyyden ja epävarmuuden tunnetta monilla asiakkainamme olevista nuorista. Kun sosiaalinen verkosto on pieni, tuntuu erityisen pahalta, ettei kouluun tai esimerkiksi ryhmätoimintaan voi enää osallistuakaan. Nämä ovat saattaneet olla nuoren tärkeimpiä arkirytmiä ja sosiaalista kuuluvuutta ylläpitäviä tekijöitä.
Poikkeusaikana turvaa virukselta on haettu kotoa. Kaikille koti ei kuitenkaan ole turvallinen paikka. Kotihälytysten määrä ja ensi- ja turvakoteihin tehdyt yhteydenotot ovat lisääntyneet korona-aikana. (Vasankari, 2020) Lisääntynyt kotona vietetty aika voi kärjistää tilanteita perheissä tai parisuhteissa, joissa on väkivaltaa.
Nk. digiloikka, joka koronan aikana on tapahtunut, ei ole yhtä helppoa tai mahdollista kaikille. Osa nuorista ei pysty löytämään kotoaan rauhallista ja turvallista paikkaa puhua omista asioistaan puhelimessa tai videolla. Rankkojen kokemusten takia osan on vaikea luottaa ihmisiin, minkä takia keskustelut etäyhteyksin tuntuvat vaikealta. Joillakin nuorilla oppimisvaikeudet tai esimerkiksi vieras kieli tekevät erilaisten videosovellusten käytön hankalaksi.
Menetysten kierteen voi katkaista ja voimavaroja voi vahvistaa. Kuinka varmistamme, että tavoitamme ne nuoret, jotka edellä kuvattujen seikkojen vuoksi jäävät liian helposti avun ulkopuolelle.
Nuorten mielenterveyden laiminlyönti on #kallislaina.
Kirjoittaja Sanja työskentelee Loiston kunniakäsityksiin ja -konflikteihin liittyvän työn yksikössä
Lähteet:
Hedrenius, Sara & Johansson, Sara 2013. Kriisituki. Ensiapua onnettomuuksien, katastrofien ja järkyttävien tapahtumien käsittelyyn. Tietosanoma.
Vasankari, Aino 2020. Kotihälytysten määrä on kasvanut jopa neljänneksellä korona-aikana. Yle uutiset. WWW-artikkeli. Saatavissa: https://yle.fi/uutiset/3-11678580 (viitattu 16.5.2021)
Nuorten mielenterveyden laiminlyönti on kallis laina -kampanjaviikolla 17.-21.5.2021 haluamme herättää keskustelua koronan vaikutuksista nuorten elämään. Tehdään yhdessä näkyväksi nuorten kokemuksia koronavelan maksajina ja nostetaan esille nuorten hyvinvointia edistäviä mielenterveystekoja. Haastetaan päättäjät tekemään konkreettisia ratkaisuja nuorten mielenterveyden hyväksi. Lue lisää ja tule mukaan https://loistosetlementti.fi/kallis-laina-kampanja/
Julkisesti häpäisty-dokumentti osoittaa yhteiskuntamme kipukohdat – kunniakonfliktityön asiantuntijan ajatuksia nettivihasta
Perjantaina 9.4.2021 julkaistiin Ylen kanavissa dokumentti Julkisesti häpäisty. Dokumentti käsitteli 25-vuotiasta Mira Aholaa., joka joutui nettivihan kohteeksi petettyään puolisoaan Temptation Island -ohjelmassa.
Miran tuntemukset ja kokemukset kuulostivat korvaani tutulta, sillä olen kuullut samanlaisista kokemuksista ihmisiltä, joihin on kohdistunut kunniaan liittyvää väkivaltaa. Ohjelmassa Mira toteaa, että satojen ihmisten kommentit vaikuttivat hänen minäkuvaansa, ja hän huomaa itsekin joskus ajattelevansa samalla tavalla kuin ihmiset jotka ovat puhuneet hänestä ”ettei ole minkään arvoinen”.
”Vahvasti koen, että ihmisten kommentit pahensi entisestään mun häpeän tunnetta. Se jätti sellaisen jäljen sinne, niinku, johti mun ajattelemaan itsestäni tosi huonosti silloin”, Mira kuvailee tuntemustaan.
Miran on edelleen vaikea puhua tapahtuneesta. Vaikeus näkyy hänen puheensa sävystä, pitkistä tauoista puheessa ja naurusta. Hän ilmaisee vaikeasti päätyneensä sänkyyn toisen kanssa. ”se häpeä, mitä mä koen siitä teosta on ihan hirveetä, ja aina ku siitä puhuu, niin aina uudestaan valtaa mut, koska petin myös itseni” Mira kertoo.
Pelko on myös ollut konkreettista kun hän aikoi käydä kotikaupungissaan, ja häntä varoitettiin, ettei kannata tulla: ”sut tapetaan täällä”. Hän kertoi myös pelostaan liikkua julkisissa paikoissa.
Häpeä on vahvasti läsnä myös sosiaalisessa mediassa
Uhrin tilannekuvaus on täsmällisesti sama, mitä kuulen, kun keskustelen meiltä Sopu-työstä apua hakevien kanssa; huono omatunto, itsesyytökset, häpeän tunne ja seurausten pelko. Tilannetta pahentaa sen, että alistavat kommentit ja uhkaukset tulevat lähipiiriltä ja joskus ihmisiltä, joihin luotat.
Lopuksi dokumentissa Mira yrittää myös erotella itseään tosi-tv hahmostaan. Häntä myös pelottaa joutua uudelleen somekansan kohteeksi sanomalla tai tekemällä jotain väärää. Käytännössä hän kantaa edelleen häpeäntunnetta, ja hän joutuu rajoittamaan itseään suojautuakseen uudelta häpeältä.
Mira on hakenut apua masennukseen, ja häntä ovat kannustaneet hänen yli 45 000 seuraajaansa Instagramissa. Mira kuuluu some-kansaan, hän jakaa elämänsä somessa. Somekansa on hänen yhteisönsä. Kasvojen menettäminen siellä voisi romahduttaa hänet uudestaan, ja tämän vuoksi hän onkin varovainen sanojensa ja tekemistensä suhteen.
Jokainen uhri tarvitsee auttajaa
Ohjelman jälkeen seurasin asiaan liittyviä lehtijuttuja ja kommentteja. Suuremmalta osin lukemani jutut liittyivät naisvihaan, ja kritiikki kohdistui myös ohjelman tuottajiin. Ajattelin, miksei kukaan kerro Miralle, että hänellä on oikeus vapauteen, hän elää Suomessa, ja täällä häntä ei voida kohdella näin. Että hänen tulisi jättää somemaailma, koska kulttuuri ja ilmapiiri siellä on haitallinen. Keskustelut aiheesta olivat muuten hyviä, jos jättäisi epäasialliset viestit ja uhkat lukematta.
Mietin, jos kyseessä olisi Miran tilalla ollut ulkomaalaistaustainen nainen, keskustelu olisi saanut täysin toisenlaisen suunnan. Kehen vihapuhe ja uhka kohdistuisi, naiseen vai yhteisöön jota hän edustaa? Olisiko silloin esillä eri asiat? Tulisiko silloin vahvasti keskusteluun suomalainen kulttuuri ja arvot vastaan vähemmistöjen arvot ja kulttuuri? Tulisiko silloin opettavia kommentteja siitä, miten Suomessa tulisi elää ja millaisia oikeuksia naisella on? Tai puhuttaisiinko jälleen uudesta ilmiöstä, joka on rantautumassa Suomeen? Olisiko hän kokenut kaiken Miran tuntemusten lisäksi sen, että hän ja hänen yhteisönsä ovat viallisia ja ongelma on heissä itsessään.
Ensimmäinen ja tärkein askel uhrin/kokijan auttamisessa on ymmärtävä vastaanotto. Omanarvontunto näistä tapauksessa romahtaa, ja ihminen on heikoimmillaan. Kaikki panokset pitäisi kohdistaa omanarvontunteen uudelleen rakentamiseen, ja siksi auttajan on tärkeä olla neutraali. Ei kummastella tapahtumia, ei tuoda uhrin erilaisuutta (kulttuuri, uskonto) esiin, mikäli se ei ole asian käsittelyn kannalta olennaista. Auttajan tulisi saada hänet voittamaan omia pelkojaan turvallisesti, eikä pelotella häntä entisestään.
Meillä on kaikkia koskettavia epäkohtia yhteiskunnassamme, joiden parantamiseksi meidän on puhaltava yhteen hiileen. Toisen ryhmän syyttäminen ja itseään eri asemaan laittamiseen ei poista ongelmia, vaan lisää kansaryhmien välisen jänniteitä. Jokaisen tämänkaltaisen tapahtuman kohdalla voisi miettiä, miten voimme esittää yhteistä voimaa uhrin tukemiseksi.
Kirjoittaja Majid työskentelee asiantuntijana Loisto setlementin Kunniakäsityksiin ja -konflikteihin liittyvän työn yksikössä