Alun kaaoksesta uuteen viikkorytmiin

Nuorille vanhemmille tukea tarjoava Silmu-toiminta siirtyi maaliskuun puolivälissä etäyhteyksin toteutettavaksi, kuten kaikki muukin Loisto setlementin toiminta. Nopeat koronatilanteen käänteet tulivat meille kaikille varsin yllättäen. Loistossa, kuten kaikkialla muuallakin, jouduttiin tekemään nopeita päätöksiä uuden edessä. Tieto etätyöhön siirtymisestä tuli päivänä, jolloin useimmilla osa-aikatyötä tekevistä silmulaisista sattui olemaan vapaapäivä. Niinpä Silmun porukka siirtyikin etäyhteyksien välityksellä ohjeistettuna etätyöhön, samalla kun asiakkaille tiedotettiin toimintojen keskeytyksestä.

Sen lisäksi, että lähes kaikki olemassa oleva ja keväälle suunniteltu toiminta piti sellaisenaan peruuttaa, alettiin välittömästi luoda tilalle uutta. Loistossa järjestettiin nopealla aikataululla useita koulutuksia, joissa silmulaisetkin pääsivät käsiksi erilaisiin etätyön välineisiin. Uusia työtapoja otettiin vauhdilla haltuun, mikä ei ollut pelkästään helppoa. Silmu-tiimin etäkokouksissa ja Loiston yhteisissä virtuaalisissa hetkissä jaettiin uuden äärellä olemisen kokemuksia, purettiin tunteita, tsempattiin ja kannustettiin toisiamme. Joskus teki mieli päästä ruudun läpi taputtelemaan olalle turhautunutta kollegaa, toisinaan taas kapsahtaa kaulaan onnittelemaan upeista uusista innovaatioista ja aluevaltauksista. Nämäkin asiat on nyt opeteltu toteuttamaan etänä.

Työntekijät joutuivat yhtäkkiä keskelle tilannetta, jolloin mahdollisesti koko perhe siirtyi kotiin. Oman työn lisäksi paikalla oli hämmentyneitä kotikoululaisia, joiden opetus ei vielä ollut löytänyt muotoaan, huomiota vaativia päiväkotilaisia, nuoria ja aikuisia opiskelijoita sekä muita etätyöläisiä. Tiloja ja välineitä ja sitä kullan arvoista nettiyhteyttä jaettiin ja päivärytmejä soviteltiin. Oman työn asettuminen kotiin oli monella varsin kaoottistakin. Rauhallista kokouspaikkaa piti etsiä sekä kameran suuntaa, mikrofonia ja kuulokkeita etätapaamisissa viritellä. Selät jumittuivat ja päät suhisivat intensiivisestä ruutuajasta. Kokouksissa piipahteli toisinaan vanhempaa tarvitseva lapsi, taustalla haukkui koira tai huuteli apua tarvitseva teini. Työn keskeytykset olivat arkipäivää. Käväisipä mielessä myös, kuinka edustavana tai epäedustavana oma koti videokokouksissa näyttäytyy.  Koska videoyhteys on aavistuksen lähempänä todellista kasvotusten kohtaamista ja siksi olemme sitä halunneet usein käyttää, olemme näin myös päässeet toistemme kotinurkkiin vierailemaan.

Kaikesta alun kaoottisuudesta kuitenkin selvittiin ja samaan aikaan, kun loimme Silmuun uuden viikkorytmin uusine toimintoineen, jokaisen työntekijän arki työssä ja perhekuvioissa asettui hiljalleen uomiinsa. Työnurkkaukset kodeissa löytyivät -välillä toimivat työtilat löytyvät varsin kummallisistakin paikoista. Työergonomia parani jumppapalloin ja työasentoja vaihdellen. Muiden perheenjäsentenkin arkirytmi on löytynyt etäkouluineen ja töineen. Kokousrakenteet ja ryhmät saatiin viikkolukujärjestykseen siten, ettei ruudun kautta tehtävä työ kuormita kerralla liikaa. Tällä hetkellä silmulaisten arki sujuu hyvin tahoillaan, vaikka kovasti kaipaamme ja arvostamme perusarkeamme Silmussa. Toki monta opittua asiaa kulkee varmasti mukaan myös siihen arkeen, mihin jonain päivänä palaamme. Mutta mikään ei korvaa niitä toistemme ja asiakkaiden kanssa kaikilla aisteilla koettuja yhteisiä kokemuksia, kuten yhteisen, juuri keitetyn kahvin tuoksua, lapsen haparoivien ensiaskelten tepsutusta ja yhdessä ihastelua, lounaan nauttimista saman pöydän ääressä kuulumisia rupatellen ja monia, monia muita kohtaamisia.

Mitä Silmun toiminta on nyt?

Edellä mainittu uuden äärellä oleminen aiheutti vain pienen katkon Silmun toimintoihin, hyvin pian toiminnat löysivät paikkansa ja saatiin viikkorytmi käyntiin. Silmun toiminta toteutuu kokonaan etäyhteyksien niin pitkään, kuin tilanne sitä vaatii. Alkuvuodesta Silmun tiloissa käynnistyneet suljetut ryhmät jatkuvat videoyhteyksin ja avoin nuorten vanhempien pitkä ryhmächat on auki kerran viikossa. Isille on tarjolla myös virtuaalisia aamukahvitapaamisia. Synnytysvalmennukset toteutuvat etäyhteyksin ja uusia lasta odottavia äitejä ja isiä toivotamme tervetulleeksi mukaan. Olemme säännöllisesti yhteydessä toiminnassamme mukana oleviin nuoriin äiteihin ja isiin viestein ja toiminnastamme tiedottaen. Me kaikki työntekijät olemme asiakkaidemme tavoitettavissa ja tarjoamme yksilöllistä keskusteluaikaa puhelimitse, viestitellen, videoyhteyksin tai chattaillen.  

Paljon olemme ikävöineet lapsiasiakkaitamme, joita olemme tottuneet Silmussa säännöllisesti tapaamaan. Kuulimme myös, että jotkut lapset ovat ikävöineet Silmuun, kun viikoittainen ryhmäkäynti siellä on jäänyt arjesta pois. Olemme kovasti miettineet, kuinka voisimme huomioida heidät etäyhteyksin. Niinpä viimein keksimme toteuttaa Live-lähetyksiä lapsille vanhempineen. Viikoittain tarjoamme Instagramissa eläinjoogaa sekä toivelaulumuskarin. On ollut ilo nähdä ja vanhempien kautta kuulla, kuinka lapset ovat nauttineet tuttujen muskarilaulujen kuulemisesta ja siitä, että tutut ohjaajat näkyvät lähetyksissämme. Laulutoiveitakin on ensimmäisiin muskareihin tullut kivasti. Oman toivelaulun kuuleminen ja yhdessä laulaminen tuo edes hieman vuorovaikutteisuutta lastenkin kanssa tähän poikkeukselliseen aikaan. Kiitos kaikille teille vanhemmille, jotka olette välittäneet näitä kuvissakin näkyviä lastenne tunnelmia meille.

Ryhmächatissa on ollut viikoittain puhetta siitä, millaista lapsiperheiden arki on kodeissa nyt, kun ryhmätapaamisia ja ihmisjoukkoja tulee välttää. Lähes jokaiselle tulee vaiheita, kun tilanne väsyttää ja kyllästyttää, vaikka arki pääosin sujuisikin rutiinien mukaan. Me olemme myös pyrkineet somessa, chatissa ja erilaisissa keskusteluissa jakamaan vinkkejä lasten ja vanhempien yhdessä olemiseen niin sisällä kuin ulkonakin ja kannustaneet vanhempia jakamaan näitä keskenään.

Terveiset asiakkaillemme

Toivomme omasta puolestamme, ettei tämän korona-ajan tarvitsisi kenenkään kohdalla olla tauko kohtaamisissamme. Olemme pyrkineet parhaamme mukaan jatkamaan siitä, mihin toiminnassamme jäimme ennen näitä kaikkia rajoituksia. Ajattelemme ihan teitä jokaista, pohdimme tiimin kanssa kuulumisianne ja olemme kiitollisia, kun saamme niitä kuulla. Älkää siis jääkö yksin äitiydessänne tai isyydessänne. Jakakaa tuntojanne meidän kanssamme tai tulkaa toimintoihimme juttelemaan muiden nuorten vanhempien kanssa.

Toivomme, että sinä nuori vanhempi haluat edelleen olla meihin yhteydessä niin iloisissa asioissa kuin niissäkin, jotka huolestuttavat, surettavat tai mietityttävät. Joissain perheissä elettiin isojen muutosten aikaa toimintamme muuttuessa etätoiminnaksi: lasten syntymiä, muutoksia parisuhdetilanteissa, sairautta, muuttoja tai muuta mietityttävää. Toivomme saavamme jakaa näitä asioita kanssanne edelleen ja kuljemme rinnallanne myös etäyhteyksien kautta. Olemme täällä juuri sinua varten ja juttelemme kanssasi sillä tavoin, kun se sinulle tässä tilanteessa parhaiten sopii, puhelimitse, chatin kautta, videoyhteydellä tai viestitellen. Ilahdumme yhteydenotostasi, eikä tosiaankaan tarvitse ja kannata vain odottaa meidän kyselyitämme. Emmehän aina arvaa, kuka milloinkin eniten keskusteluja kaipaa. Uskokaa pois, me kyllä ajattelemme teitä jokaista täällä tahoillamme ja olemme kiinnostuneita kuulemaan juuri sinusta.

Sinä iältäsi nuori äiti tai isä, jota emme vielä tunne, olet lämpimästi tervetullut mukaan toimintaamme! Ota rohkeasti yhteyttä meihin, niin mietitään mitä se juuri sinun kohdallasi tässä vaiheessa olisi. Otamme edelleen vastaan uusia asiakkaita ja suunnittelemme mm. uusia raskaana olevien äitien ryhmiä ja isätoimintaa tarpeen mukaan.

Sitten, kun sen aika on, palaamme taas kasvotusten tapaamisiin ja pääsemme yhdessä kahvittelemaan, rupattelemaan, itkemään, nauramaan, leikkimään ja laulamaan. Ja erityisesti odotamme sitä, että pääsemme taas sylittelemään kaikkia ihania pikkuisianne!

Voikaa hyvin ja pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne! Tästä poikkeustilasta selvitään yhdessä! <3

—
Lisää tietoa Silmun toiminnasta ja yhteystiedot yhteydenottoja varten löytyy Silmun nettisivuilta. Lisäksi voit seurata Silmun toimintaa ja olla yhteydessä työntekijöihin mm. Instagramissa.

”Tasainen rytmi ympäröi minua. Äidin sydämen jytke kaikuu turvallisena ympärilläni ääntä pehmentävässä vedessä. Kellun kippurassa yhä ahtaammaksi käyvässä kohdussa. Vaihdan asentoa välillä vähän, mutta en enää vähään aikaan ole pyörähdellyt isommin ympäri. Lapsivesi pehmentää myös äidin luita, jotka välillä ottavat vastaan venytellessäni itseäni. Pienillä käsilläni tartun välillä omiin jalkoihini ja käsiini tai ympärilläni kelluvaan napanuoraan. Joskus imen omaa peukaloani.

Kuulen muutakin, kuin tuon sydämen. Äidin suolisto ja hengityskin aiheuttavat ääniä, mutta kuulen asioita myös kohdun ulkopuolelta. Äidin ääni on kaikkein tutuin, mutta on muitakin puheääniä, jotka ovat jo tulleet tutuiksi. Kuulen myös musiikkia ja välillä oudompia ääniä. En pidä äkillisistä kovista äänistä, sellaisten sattuessa saatan tahtomattani säikähtää ja reagoida, hätkähtää niin että äitikin sen huomaa.

Täällä kohdussa on aika pimeää. Katselen vedessä ympärilleni ja joskus täälläkin näyttää valoisammalta, aika vaaleanpunaiselta. Tutkin ympäristöäni katselemalla, kuuntelemalla, tunnustelemalla ja maistelemalla. Lapsiveden maku muuttuu sen mukaan, mitä äiti syö.  Harjoittelen jo imemis- ja nielemistaitoja, joita tarvitsen sitten kohdun ulkopuolisessa maailmassa.

Minulle on kehittymässä ihan ikioma temperamenttini. Osa persoonallisuudestani kehittyy jo nyt, vaikka osa syntyykin tulevaisuudessani ympäristön vaikutuksesta. Minulla on jo nyt omat ilmeeni ja reaktiotapani. Myös rytmini on jo varsin säännöllinen. Äidilläkin on varsin säännöllinen rytmi nukkumisensa suhteen. Siksi meidän rytmit mukavasti mukautuvat toisiinsa.

Olen jo aika valmis kohdun ulkopuoliseen elämään. Odottelen kuitenkin vielä vähän. Vaikka aistinkin jo paljon elämää kohdun ulkopuolelta, on se minulle ihan tuntematon maailma. Toivottavasti siellä on yhtä turvallista kuin nyt tässä. Kunpa samat tutut äänet säilyisivät synnyttyänikin. Millainenkohan on se hetki, kun saavun täältä ulos ja parkaisen, jotta saan omat keuhkot käyttööni, eikä istukkaa ja napanuoraa enää tarvita pitämään minua hengissä. Pitäkää te aikuiset minusta huolta siellä isossa maailmassa, kun minä kohta tulen!”

Edellä oleva kertoja on pian syntyvä vauva nuoren äidin kohdussa. Hän on yksi Loisto setlementin nuorimmista asiakkaista, jotka käyvät viikoittain äitiensä kanssa Silmu-toiminnan nuorten äitien ryhmissä. 

Kohtuvauvan tila on yhteydessä äidin fyysisiin ja emotionaalisiin tiloihin. Sikiöaikaisen vuorovaikutuksen tila luo pohjaa syntymän jälkeiselle kohdun ulkopuoliselle elämälle, joka vaatii uudenlaisen vuorovaikutuksen äitiin. Jokaisen vanhemman omat varhaiset vuorovaikutuskokemukset vaikuttavat hänen tapoihinsa olla suhteessa toisiin ja tulla toimeen vaihtelevien tunteiden kanssa. Vanhemmuudessa tämä tarkoittaa myös eläytymistä lapseensa.

Kun nuoresta tulee äiti tai isä, tulee hänen kyetä normaaliin kehitykseen kuuluvien nuoruuden prosessien lisäksi asettumaan vauvan asemaan ja tulkitsemaan tämän viestejä. Kun itsellä on kesken tärkeä kehitysvaihe siirtyä lapsuudesta aikuisuuteen, on joskus nuoren vanhemmuudessa apua siitä, että joku ulkopuolinen auttaa sanoittamaan vauvan tarpeita ja myös pohtimaan omia tuntojaan vanhempana.

Vauvan ääntä ja tarpeita me sanoitamme Silmu-toiminnassa samalla, kun tuemme nuoria äitejä ja isiä heidän nuoruuden ja vanhemmuuden kaksoishaasteessaan kunkin yksilöllisten tarpeiden mukaan. Iästä ja yksilöllisistä ominaisuuksista riippuen toisilla nuoruuden prosessit ovat käynnissä vanhemmaksi tullessa, toisilla jo takana päin. Jokainen vanhempi hyötyy silti vertaistuesta sekä siitä, että saa osakseen neuvoja ja vanhemmuutta vahvistavia viestejä. Nykypäivän Suomessa nuori harvoin löytää vertaistukea vanhemmuuteen ystäväpiiristään, kun vanhemmaksi tullaan yhä vanhemmalla iällä. Myös perhe ja suku voivat asua kaukana, jolloin nuori on tilanteessaan usein yksin. Siksi Silmussa kuljemme nuorten vanhempien rinnalla heidän uudessa elämänvaiheessaan ja tarjoamme nuorille mahdollisuuden keskinäiseen vertaistukeen niin raskausaikana kuin vauva-arjessakin.

”Lepään isäni sylissä poski hänen rintakehäänsä vasten. Isän sydän sykkii tasaiseen tahtiin korvani alla. Olo on turvallinen. 

Välillä minun on hankalampi olla kuin nyt. Silloin, kun on nälkä, vatsakipu tai muuten vain turvaton olo. En aina osaa kertoa, mikä minulla on hätänä. Mutta onneksi tiedän, että saan itkullani vanhempani lähelle ja he osaavat auttaa minua hätäni kanssa. Se on se yhteinen kielemme. Joskus minulle tulee ihan vain hätä siitä, että olen yksin. Silloin itken vähän ja riittää, kun vanhempi tulee lähelle ja hymyilee. Silloin tiedän olevani turvassa. Kun olo on jostain syystä vielä tuskaisempi, tarvitsen enemmän. Silloin tarvitsen kosketusta, lohdutusta, syliä, silittämistä, keinuttamista tai rintamaitoa. Kun mahaani koski, ei mikään näistäkään auttanut, mutta vaikka minuun sattui, koin olevani turvassa, kun minua kannettiin sylissä ja lohdutettiin.

Välillä minulle tulee nälkä ja silloinkin ilmoitan sen itkulla. Yleensä äiti ja isä tietävät, että minulla on nälkä, kun hamuilen suullani rintaa etsien. Joskus alan sylissä ollessani vahingossa imeä äidin tai isän käsivartta tai vaatetta. Jos he eivät silti tajua, niin huudan vielä kovempaa, niin että viimein saan äidin rinnan suuhuni. Joskus meinaan vielä siinäkin vaiheessa hermostua, kun pitää malttaa imaista muutama kerta ennen kuin maito tulee. Mutta kun lämmin maito tulvahtaa suuhuni, en kaipaa enää mitään muuta.

Joskus vanhempani eivät ole ymmärtäneet minua. Pari kertaa olen huutanut ihan hirveästi. Toisen kerran olin yksin huoneessa, ja kun kukaan ei heti tullut, hätäännyin. Onneksi äiti sitten tulikin ja otti minut syliin, hätä unohtui heti ja asiat olivat mallillaan. Se toinen kerta oli sellainen, että minun oloni ei ollut turvallinen, vaikka äiti oli vieressä. Pelkäsin vähän, kun äiti huusi ja itki, eikä pitänyt minua turvallisen tuntuisesti sylissään. Mutta silloinkin kävi hyvin, lopulta sain nukahtaa äidin turvalliseen syliin. Jos näin ei olisi käynyt, ja jos äiti olisi aina tuollainen, joutuisin keksimään keinot, joilla välttäisin aiheuttamasta tuota pelottava käytöstä. Ehkä en enää edes huutaisi, vaan tukahduttaisin oman hätäni. Onneksi ei tarvitse. En pelkää sellaisia tilanteita enää, koska kertaakaan minua ei lopulta ole jätetty yksin. Uskallan edelleen huutaa, kun sille on tarve. Minun kieltäni ymmärretään ja minä ymmärrän, että vanhempani on saatavilla. Saan hoivaa ja turvaa silloin, kun sitä tarvitsen. 

Yksin en maailmassa pärjäisi. Olen ihan täysin riippuvainen aikuisista. He luovat maailmaani järjestyksen ja turvan sillä, että tiedän heidän olevan saatavilla aina, kun heitä tarvitsen. Ja minä tarvitsenkin usein. En pelkästään tullakseni ravituksi tai puetuksi, vaan selvitäkseni tässä maailmassa tarvitsen myös hoivaa ja rakkautta. Jos minut jätettäisiin yksin, joutuisin keksimään jonkun keinon pärjätäkseni turvattomuuteni kanssa, ja kaikki voimavarani menivät siihen normaalin kehittymisen sijaan. Onneksi minun ei ole tarvinnut, kun saan elää turvallisessa ympäristössä.

Olen onnellinen vauva. Kun ympäristöni on ennakoitavissa ja tiedän, että minun ei itse tarvitse huolehtia turvallisuudestani, on minulla voimavaroja tutustua maailmaan ja oppia uutta. Nyt olen vielä aika avuton, mutta ensimmäisen ikävuoteni aikana elämässäni kuulemma tapahtuu valtavasti. Siitä minä en ymmärrä, minä ymmärrän vain tämän hetken.

Minulle lähitulevaisuus, seuraava elinvuoteni tuo huikeita asioita elämääni. Opin asian kerrallaan. Tulen oppimaan, miten itse hallitsen ruumiinjäseniäni. Ensin löydän omat käteni ja jalkani, ja ymmärrän, mitä niillä voin saada aikaan. Tähän mennessä olen osannut ilmaista itseäni vain itkien, mutta hymyilemään opittuani olen huomannut, että hymyni aiheuttaa reaktioita ympäristössäni. 

Elämäni muuttuu vielä ihmeellisemmäksi, kun opin itse liikkumaan. Maailma muuttuu ihan toisenlaiseksi. Silti en vielä tajua siitä maailmasta mitään, tarvitsen vanhempiani ja muita aikuisia vielä tosi, tosi pitkään avuksi.

Joskus vielä olen iso lapsi ja hurjan pitkän ajan päästä olen aikuinen. Se on mahdotonta tajuta nyt. Elän sellaista tärkeää aikaa, joka vaikuttaa koko lapsuuteeni, nuoruuteeni ja aikuisuuteeni. Sanovat, että se, miten minusta nyt huolehditaan, vaikuttaa koko elämäni käytökseen ja siihen, miten koen asioita isona. Tulevasta minun ei nyt tarvitsekaan tietää eikä siitä mitään ymmärtää. Nyt minä saan olla vauva, jonka puolesta muut ajattelevat asioita. Minä vain olen ja ilmaisen itseäni osaamillani tavoilla. Muut sitten onneksi tietävät, mikä minua helpottaa. Jossain minua odottaa oma elämäni, vuosi toisensa jälkeen. Mutta nyt on nyt ja tämä on minulle kaikki.”

Edellä olevat lainaukset ovat opinnäytetyöstä, joka löytyy osoitteesta  https://www.theseus.fi/handle/10024/150578

Opinnäytetyön liitteestä löytyy vauvan tarinan lisäksi nuoren äidin ja isän tarina.

Silmu-toiminta tarjoaa tukea nuorella iällä vanhemmaksi tuleville. Lisätietoa toiminnasta löytyy osoitteesta www.silmutoiminta.fi

Katja Villanen-Juvakka
Kirjoittaja työskentelee Silmu-toiminnan johtajana

Muistatteko vanhan korttipelin, jossa oli tarkoituksena kerätä saman perheen jäsenet omaan käteen, ja eniten perheitä muodostanut oli pelin voittaja? Joskus peli juolahtaa mieleeni, kun meno oman perheeni kesken on tavalla tai toisella hullunkurista. Yksi juoksee vaippahattu päässään naurattamassa meitä muita. Tai toinen kertoo polveilevaa, päättymätöntä tarinaa mielikuvituskissoistaan. Tämä on juuri minun perheeni, ja meidän hullutuksemme ovat meidän ikiomia. Muut eivät hullutuksillemme välttämättä nauraisi, eikä tarvitsekaan.

Hullunkuriset perheet –peliä on pelattu jo 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Sittemmin siitä on kehitetty paremmin nykypäivään sopivia versioita, kuten “Tavalliset perheet”, jossa mukana pelissä on moninaisia perheitä. Tänä päivänä alkuperäisen pelin perhekokoelma näyttääkin  auttamattoman ohuelta, vanhanaikaiselta ja yksinkertaiselta. Perheet eivät todellakaan koostu aina neljästä henkilöstä, joita ovat äiti, isä, tyttö ja poika. Tapoja olla perhe on niin monta kuin on perheitäkin. Iästä, sukupuolesta ja perhemuodosta riippumatta jokaisen kokemus perheestä on uniikki.

Täällä Loisto setlementin Silmu-toiminnassa tehdään töitä nuorten perheiden kanssa ja pyritään tukemaan perheitä yksilöllisesti. Perhe on parhaimmillaan turvasatama, jossa jokainen perheenjäsen saa olla oma itsensä ja kokee tulevansa rakastetuksi juuri sellaisena kuin on. Aina tämä ei toteudu. Monet meistä kantavat mukanaan ehkä kipeääkin muistoa lapsuudenperheestä, jossa ei saanut olla oma itsensä tai olo ei ollut turvallinen. Aikuisena jokaisella on kuitenkin uusi mahdollisuus kokea ja tuntea se, mitä perhe voi tarjota.  Kuului perheeseesi keitä vain, anna perheesi olla rohkeasti juuri teidän näköinen hullunkurinen perhe, jossa jokaisella on turvallinen olo!

Anna Weckström

—

Kirjoittaja tekee kevään ajan viimeistä sosionomiopintoihinsa liittyvää harjoittelua Loisto setlementin Silmu-toiminnassa ja on tänä perheiden päivänä erityisen onnellinen myös Silmu-perheestään.