Blogi

Yksinäisyys ei ole ystävä

Yksinäisyys ei ole ystävä

Erityistä tukea kaipaavien nuorten kanssa työskennellessä usein päällimmäisenä näkyy oireet pahasta olosta. Päihteiden käyttö, erilaiset käytökseen liittyvät haasteet ja näköalattomuus voivat tuntua käsinkosketeltavina ja jopa ylitsepääsemättöminä vaikeuksina, jotka rajoittavat nuoren arkea sekä kykyä nähdä ja kokea itsensä toimijana omassa elämässä. Usein nuorista nähdään päällepäin vain nämä oireet. Kun niiden syitä aletaan selvittämään, usein huomataan nuoren jääneen yksin jossain kohtaa elämäänsä. Joidenkin nuorten kohdalla on voinut puuttua merkitykselliset ihmissuhteet ja auttavat tahot lähes kokonaan. Toisilla voi taas olla kyse emotionaalisesta yksinäisyydestä, jota koetaan, kun oma mieli on saanut jossain vaiheessa kolhuja jättäen nuoren tuntemaan epävarmuutta itsestä sekä ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden tunteita.

Yksinäisyyttä on alettu tutkimaan ja siitä on keskusteltu yhä enemmän. Sen on todettu vaikuttavan ihmisen hyvinvointiin merkittävästi ja pitkäaikainen yksinäisyys voikin aiheuttaa terveydellisiä haittoja (lähde: Tiede.fi). Yksinäisyys voi olla myös syy erilaisten sosiaalisten haasteiden, kuten mielenterveys- ja päihdeongelmien takana. Siihen ei aina osata puuttua tarpeeksi ajoissa ja näin ollen sen seuraukset voivat olla hankalat kohdata. Yksinäisyyttä tutkineen terveys- ja hyvinvointipolitiikan professori Juho Saaren mukaan yksinäisyyden kierre alkaa usein jo lapsuudessa ja voi edetessään saada henkilön tuntemaan itsensä näkymättömäksi muiden silmissä ja toisaalta yksinäisyyttä kokeva ihminen voi alkaa välttelemään sosiaalisia tilanteita ja “tulkitsemaan niitä omien pelkojensa kautta” (lähde: Yle uutiset).

Yksinäisyys ei ole sama asia kuin yksin oleminen

Nuorten parissa työskennellessä usein kuulee nuoren puhuvan nimenomaan yksinäisyyden tunteesta, siitä olosta kuin kokee olevansa yksin vaikka ihmisiä olisikin ympärillä. Koulussa voi olla satojen ihmisten keskellä, mutta silti kokea, ettei kuulu porukkaan. Myös yksin ongelmiensa kanssa jääminen voi sysätä yksinäisyyden kierteeseen jos ei kehtaa tai osaa pyytää apua. Oli yksinäisyyden syyt mitkä tahansa, niihin on tärkeä puuttua hienovaraisesti ja nuoren omista lähtökohdista. Yksinäisyyttä voi myös ennaltaehkäistä rakentamalla luontevia yhteisöjä nuorten ympärille. Se tarkoittaa sitä, että on mentävä sinne missä yksinäisyyttä koetaan ja havainnoitava niitä elementtejä, jotka saavat esimerkiksi yksinäisyyttä kokevat nuoret mukaan yhteisölliseen toimintaan.

Me Loisto setlementissä työskentelemme monella eri tavalla yksinäisyyden vähentämiseksi. Oli kyseessä sitten vaikutustyö, nuorten kanssa tehtävä työ tai kehittämistyö, lähtökohtana on järjestää yhdenvertaista ja moniarvoista toimintaa nuorille sekä tarjota heille merkityksellisiä kohtaamisia. Me kehitämme ja järjestämme toimintoja nuorille juuri siksi, ettei kenenkään tarvitsisi jäädä yksin. Yhteisöllisyyden voimaannuttava vaikutus sekä yksilön kunnioittaminen ovat meille tärkeitä työkaluja, joiden avulla uskomme jokaisen nuoren voivan kokea toimijuutta, ennen kaikkea omassa elämässään mutta myös yhteiskunnassa. Palkitsevinta työssämme on huomata toiminnoissamme syntyvän yhdenvertaista ja moninaista ystävyyttä ja yhteisöllisyyttä. Kun nuori voimaantuu toimimaan muiden kanssa yhdessä omassa ryhmässään, hän saa eväitä yksinäisyyden tunteen ja sen aiheuttamien ahdistavien oireiden hallitsemiseen.

Nuoren kohtaamisessa on tärkeää nähdä niin sanotun ”ongelmakäyttäytymisen” taakse. On nähtävä mitkä asiat aiheuttavat haitallista käyttäytymistä. Yhtä tärkeää on löytää nuoren kanssa luottamus, jonka turvin nuoren voi kutsua mukaan toimintaan. Nuorelle on annettava tilaa mokata, eksyä polulta ja koetella rajoja turvallisesti. Siinä vaiheessa kuin nuori luottaa ja tulee hyväksytyksi heikkouksineen ja vahvuuksineen, hän uskaltautuu myös kokeilla osallisuuttaan yhteisössä ja huomatessaan olevansa edes yhden yhteisön tasavertainen jäsen, nuori pääsee loistamaan omana itsenään niin yksin kuin yhdessä muidenkin kanssa.