Eräänä maanantaina, kun minulla oli vaikeat matematiikan tehtävät, tulin Espoon Tyttöjen Talolle ja sain paljon apua ja uusia ystäviä. Käyn myös Tyttöjen Talon ryhmissä, ja keskustelen muiden tyttöjen kanssa. Tulin Tyttöjen Talolle hakemaan uusia kavereita ja jotain tekemistä ja tulin pitämään hauskaa. Tyttönä ajattelen, että Tyttöjen Talo on hyvä ja rauhallinen paikka, jossa voin keskustella suomeksi muiden tyttöjen kanssa. Silloin tunsin, että minut hyväksytään sellaisena kuin olen, kun olen kertonut murheistani ja hengaillut täällä. Jos saisin vaikuttaa Tyttöjen Talon ohjelmaan, maanantain olkkari olisi joko päivittäin tai joka toinen päivä. Toisin myös saliryhmän takaisin. Jäin miettimään, jos menisimme joskus yhdessä retkelle, vaikka museoon tai teatteriin tai jos tekisimme yhdessä ruokaa. Täältä lähtiessä minusta tuntuu mukavalta. Espoon Tyttöjen Talo on paikka, jossain voin rauhoittua ja kaikki vakavat asiat lähtevät sielustani pois.
