Yksinäisyydestä yhteisöön: Tyttöjen Talojen tarjoama tuki ja turva nuorille

Tyttöjen Taloilla käy paljon nuoria, joilla on hankalaa olla ikätovereidensa seurassa. Taakkana on usein kipeitä kiusatuksi joutumisen kokemuksia, fyysisistä, sanallista ja psyykkistä kiusaamista sekä ryhmästä poissulkemista tai sillä uhkailua. Surullista, mutta jotkut heistä ovat joutuneet hyljeksityiksi myös omassa perheessään.

Nuorelle, jolla ei ole ystäviä, voi olla vaikea paikka tulla sisään Tyttöjen Talon ovesta ensimmäistä kertaa. Jokainen nuori Talolla kuitenkin muistaa jännityksen omalta kohdaltaan ja ryhmä auttaa tulokasta solahtamaan joukkoon.

Yksinäisellä ja kiusatuksi joutuneella nuorella on usein luottamus itseä ja muita kohtaan heikoissa kantimissa. Kun nuori kokee jäävänsä ulkopuolelle tai on menettänyt kaverisuhteita, se voi aiheuttaa suojautumista kelpaamattomuuden tunteelta, joka näkyy ihan fyysisenä kokoon käpertymisenä.

Kiusatuilla tytöillä on yleistä se, että epäoikeudenmukaisuudesta kumpuava vihaisuus käännetään sisäänpäin. Kokemansa vääryyden seurauksena he voivat käydä läpi itsetuhoisia ajatuksia, ahdistusta, paniikkikohtauksia ja masennusta.

Ohjaajat auttavat nuoria kurottumaan ulos kuorestaan pikkuhiljaa. Ensi alkuun on ihan hyvä, kun on vaan muiden seurassa ja koittaa rauhassa sietää myllertäviä tunteitaan. Jonakin päivänä on jo valmis katsomaan jotakuta toista nuorta silmiin. Tyttöjen Talolla saa olla keskeneräinen ja harjoitella turvallisesti porukassa olemista.

Tyttöjen Talon yhteisöllisen hengen taika on alkanut vaikuttaa, kun nuori uskaltautuu moikkaamaan ja puhumaan toiselle kävijälle. Toimintaan osallistuvat saavat ohjaajien tuella tapahtuvaa harjoitusta vuorovaikutustaidoissa ja ihmissuhteiden kanssa pitkin matkaa.

Yksinäisyyttä kokevaan lapseen tai nuoreen liitetään virheellisesti oletuksia viallisuudesta. Helsingin ja Espoon Tyttöjen Talojen vastaavat ohjaajat Nina Mesiäinen ja Sonja Puolakka näkevät yksinäisyyden yksilöä koskevana yhteisöllisenä ongelmana. Puolakka toivoo vanhempien huomioivan enemmän lastensa vahvuuksia. Arvostuksen ei tulisi rajoittua vain lahjakkaisiin lapsiin tai tilanteisiin, joissa saavutetaan vanhempien odotukset. Vanhempien ja muiden aikuisten tulisi myös tukea nuoria heidän ystävyyssuhteissaan ja auttaa heitä käsittelemään mahdollisia vaikeuksia.

Mesiäinen ja Puolakka painottavat, että nuorten yksinäisyyden ehkäisemisessä harrastustoimintaa järjestävillä yhteisöillä on tärkeä rooli perheiden lisäksi. Sen lisäksi, että aikuiset auttavat lapsia kehittämään sosiaalisia taitojaan on tärkeää luoda mahdollisuuksia ja tiloja, joissa nuoret saavat yhteyden ikätovereihinsa positiivisella ja merkityksellä tavalla. Loisto Setlementti on rakentanut yhteisöjä jo 50 vuotta. Tiedämme, että pelkkä harrastusryhmässä kokoontuminen ei automaattisesti vähennä yksinäisyyttä, ellei ryhmähengen ja kuulumisen tunteen vahvistamista kuljeteta sivujuonena harrastustaitojen opettelun rinnalla.

Mesiäinen muistuttaa, että vaikka olisi kokenut syrjintää tai kiusaamista, mitään ei ole peruuttamattomasti menetetty. Ystävällisyyttä ja ystävyyttä on ympärillämme. Tyttöjen Taloilla varmuudella.

Pauliina Liukkonen, työalajohtaja, sukupuolisensitiivinen tyttötyö