”Kiltille pojalle” kuuluu yksi Arabian 1930-luvulla lanseeraamaa lastenastiastoa koristavista lausekkeista. Sain kyseiseen sarjaan kuuluvan vintagemukin taannoin lahjaksi äidiltäni. Olen pohtinut sen viestiä etenkin viime kuukausina oman poikani syntymän myötä.
Kiltteyden syvin olemus oli läsnä myös sosiaalisen nuorisotyön kohtaamisissa 15 vuotta sitten, kun näkymättömiksi nimettyjen poikien tueksi perustettu Poikien Talo avasi ovensa Helsingissä. Loisto setlementti ry:n käynnistämä palvelumuoto on sittemmin tavoittanut Oulun, Vantaan, Turun ja Rovaniemen paikallisten setlementtijärjestöjen myötävaikutuksella.
Poikien Talojen yhteisöistä tukea löytäviä nuoria yhdistää sukupuoleen linkittyvä haaste: he ovat hegemonisen poikakulttuurin altavastaajia, jotka kamppailevat alituiseen kiltteyden ja kovuuden ristipaineessa. Sitä lisäävät naisvihamieliset incel- ja manosfääri-ilmiöt, arkipuheeseen uineet stigmat, joihin pojat joutuvat vastaamaan sukupuolensa edustajina.
Sukupuolten tasa-arvon taantuma ei ole syntynyt hetkessä. Se on seurausta väkivallan perintöä ylläpitävästä panssaroidusta maskuliinisuudesta, joka on löytänyt kodin verkkovälitteisistä vertaisyhteisöistä ja vaikuttajakulttuurista. Ne tarjoavat illuusion yhteenkuuluvuudesta ulkopuolisuutta, epävarmuutta ja turvattomuutta kokeville pojille.
Toisin kuin kauan sitten tuotannosta poistuneelle Arabian astiastolle, kiltteydelle on edelleen tilausta. 16. toukokuuta vietettävän kansainvälisen poikien päivän alla on perusteltua pohtia, millaista radikaalia vastavoimaa kiltteys voi edustaa kovuutta signaloivassa ajassamme.
”Miksi et yrittäisi olla hyvä ihminen?” tarjoaa toimittaja Louis Theroux vaihtoehtona eräälle manosfäärivaikuttajalle tuoreessa Netflix-dokumentissa. Niin, mitä jos olettaisimme toisin – odottaisimme hyvyyttä ja antaisimme varttuvien miehenalkujen hahmotella kiltteyden ideaalia hiekkalaatikolta lähtien? Voisiko kiltteydestä tulla tulevaisuuden poikakulttuurin hyve?
Moderni kiltteys ei edellytä käyttäytymiskoodiston sanelemaa nuhteettomuutta ja vahvemman edessä nöyrtymistä. Se rakentuu tunnetaitojen harjoittelusta versovan emotionaalisen ja sosiaalisen älykkyyden äärelle. Parhaassa tapauksessa ne ilmenevät vastuun ottamisena ja välittämisenä myöhemmissä elämänvaiheissa. Avainasemassa ovat omalla esimerkillään toimivat aikuiset.
Kuten tutkija Harry Lunabba on todennut, pojat ovat kykeneviä ja merkittäviä yhteiskunnallisia toimijoita. Heillä on oikeissa olosuhteissa kukoistavia taitoja omien ristiriitojensa ratkaisemiseksi ja muutosvoimaa heikommassa asemassa olevien hyväksi.
Pojat eivät vaadi erityiskohtelua eivätkä sukupuoleen kytkeytyvän problematiikan sivuuttamista. Sen sijaan he ansaitsevat kasvatukseen ja kulttuuriin heijastuvan paradigman muutoksen.
Vaalikaamme kiltteyttä, tahdomme sanoa.
Kimmo Saastamoinen
vt. poikatyön johtaja
Loisto setlementti ry