Kaksi viikkoa sitten istuimme S:n kanssa lapsuudenkotini ruokapöydän ympärillä syömässä sunnuntai- päivällistä. 88-vuotias mummoni oli paikalla, ja keskustelu kääntyi hänen nuoruuteensa ja onnettomuuteen, joka hänelle tapahtui sota-aikana, lähes päivälleen 75 vuotta sitten.
Hän jäi 12-vuotiaana saksalaisen kuorma-auton alle ja menetti toisen jalkansa. Mummo kertoi ajasta onnettomuuden jälkeen, perheen rakentamisesta ja selviytymisestä. Koko kertomuksen ajan S kuunteli tarinaa hiljaa. Lopuksi hän nousi tuoliltaan ja kysyi, saako hän halata isoäitiäni.
Kun tapasin S:n ensimmäisen kerran alkusyksystä, yllätyin siitä, miten tyynesti hän kertoi uskomattoman elämäntarinansa ventovieraalle ihmiselle. Hän on kokenut ja nähnyt asioita, joita en itse kykene edes kuvittelemaan.
S:n tutustuessani tulin ensimmäistä kertaa tietoiseksi kaikesta siitä etuoikeudesta, jonka olen elämältä saanut tekemättä mitään ansaitakseni sen. Olen oppinut häneltä paljon. On ollut äärettömän mielenkiintoista keskustella ihmisen kanssa, jonka mieli ja maailmankuva ovat täysin erilaisen kulttuurin ja ympäristön muovaamia, ja joka katsoo maailmaa niin eri tavalla.
S on 19-vuotias Irakissa syntynyt tyttö, joka tuli Suomeen seitsemän vuotta sitten. S joutui sairaalaan heti Suomeen päästyään, koska hänellä todettiin edennyt luusyöpä. Syövän takia hänen toinen jalkansa jouduttiin amputoimaan. Päästyään sairaalasta S on oppinut puhumaan suomea, aloittanut lähihoitajan opinnot ja haaveilee hammaslääkärin urasta. S sanoi haluavansa auttaa muita, koska on itse saanut niin paljon.
Olemme tavanneet S:n kanssa syksyn aikana noin kaksi kertaa kuussa. Olemme käyneet toistemme kotona, tehneet ruokaa ja jutelleet elämistämme ja suunnitelmistamme. Opin kirjoittamaan nimeni arabiaksi, opin että Mekka on kotonani mikrouunin suunnalla, ja että arabialaisessa kahvissa kupin pohjalle jääneistä puruista voi ennustaa.
S ihmetteli, kun sanoin olevani kasvissyöjä ja kun leikkasin hiukseni lyhyeksi. Pian hän kuitenkin laittoi minulle kasvisruokaa ja myönsi että lyhyetkin hiukset sopivat minulle ihan hyvin.
Olen iloinen ja kiitollinen siitä, että olen saanut tutustua S:n. Hän on poikkeuksellisen rohkea ja periksi antamaton ihminen.
Tekstin on kirjoittanut mentoritoiminnassa mukana ollut vapaaehtoinen
—
Loisto setlementin toimintoihin etsitään uusia vapaehtoisia.
Haluatko sinä tulla tekemään merkityksellistä vapaaehtoistyötä nuorten parissa? Etsimme uusia vapaaehtoisia Loisto setlementin toimintoihin. Tarjolla on tehtäviä Helsingin ja Espoon Tyttöjen Taloilla, Helsingin Poikien Talolla, mentoritoiminnassa, Baharissa, Itä-Pasilan Läxärissä sekä verkkoauttamistyössä.
Ilmoittaudu mukaan 17.2. mennessä osoitteessa https://loistosetlementti.fi/vapaaehtoiseksi/ tai sähköpostilla osoitteeseen vapaaehtoistoiminta(a)loistosetlementti.fi . Haastattelemme vapaaehtoiseksi hakeneet ennen koulutusta, joka järjestetään 9.3.2019 Helsingissä. Tarkemmat kuvaukset toiminnoista löydätte Loisto setlementin verkkosivuilta.
Kiitos, että haluat olla mukana lasten ja nuorten elämässä! Työmme ei olisi mahdollista ilman vapaaehtoistemme arvokasta tukea.
Tervetuloa mukaan!