Tarkennan katseen. Olen utopiassa. Epäpaikassa, johon en ehkä koskaan pääse mutta jonka voin nähdä ja tuntea. Täällä ihmisarvo on olemassa ehdoitta. Jokainen näyttäisi voivan rakastaa ja tulla rakastetuksi juuri sellaisena kuin on. Moninaisuuskin on rikkautta. Ei näyttäisi olevan vääriä tunteita, eikä tunnetta koskaan liikaa. Jokainen riittää. Kiinnostavaa on vain se, millä on todella merkitystä. Tarkennan katsetta. Rakkaus, empatia, tavanomaisuus, ainutlaatuisuus, rohkeus ja yhteys, ovat ilmeisesti kaiken perustukseen valettu. Arvokkuus, arvostaminen ja armollisuus tuntuu jokaisella henkäyksellä; Eettisyys on olemisen ehto ja lupaus. Eikä täällä mikään minussa näyttäisi olevan syy tai todennäköisyys tulla kaltoinkohdelluksi – Ei kehossani, ei mielessäni, sielussani, eikä siinä, mitä olen muiden todellisuudesta käsin katsottuna. Kaikki on kunnioittavasti yhtä, elollinen ja eloton.
Havahdun huutoon. Kiihkolla se huutaa: Kaikesta riippumaton ja kaikkivoipainen minä. Minä, minulle ja minusta. Suorita. Suorita itseä, elämää ja suhteita. Pärjää yksin. Tahdosta se kaikki on kiinni. Kilpaile, käytä valtaa yli toisen. Juokse ja tuota. Karsinoi jokainen. Nosta luonnon yli. Lietso sotiin ja pelkää. Pelkää sitä, joka ei ole sinä. Tuhoaminen on hyve. Raha on totuus.
Tulee kylmä. Olemmeko sittenkin unessa. Täytämme elämän merkityksettömyydellä. Emme näe koko kuvaa, kukoistuksen yksityiskohdista puhumattakaan. Kaikki on kuorrutettu koristein ja naamioin. Emme kohtaa tai tule kohdatuiksi. Olemme yksin vailla yhteyttä. Aina poispäin, ei koskaan kohti. Katseet rikkovat. Kukaan ei ole mitään. Paitsi ongelmana jollekin.
Tartun kuiskaukseen. Siinä on voiman tuntu. Annan toivon lämmittää. Rakkauden ja ilon. Hengitän. Olen täällä. Kuuntelen, näen ja ymmärrän. Katson lempeästi. Katson rohkeasti. Katson rehellisesti. Nousen ylös. Omistan vastuuni. Kysyn, en huuda. Kun muuta ei ole, rakastan tässä.
Ystäväni. Katso uteliaasti. Katso toisin ja tarkasti. Rakkaudellisesti. Raivaa tilaa yhteydelle ja toiselle. Raivoa, jos on pakko mutta tiedä, mihin suuntaan. Jotta hetki päättyisi vasta sitten, kun kaikki ovat siitä vahvistuneita.
Pysähdy, ystäväni.
Kun on täällä, kuulee huudosta kuiskauksen.
Kirjoittaja: Tatu Tossavainen
Manifesti on kirjoitettu sukupuolisensitiivisyysseminaarissa Eettisten haasteiden kohtaaminen 22.-24.1.2020 tuotettujen materiaalien pohjalta Helsingissä. Työpajassa osallistujat jakoivat ajatuksiaan seuraavista näkökulmista:
- Mihin uskomme ja mistä unelmoimme
- Eettiset epäkohdat ja niiden seuraukset, joita yhteiskunnassa havaitsemme
- Ratkaisut, joita tarjoamme
- Toiminta, johon kutsumme mukaan
Sukupuolisensitiivisyysseminaarit ovat sukupuolisensitiivisen sosiaalisen nuorisotyön asiantuntijayhteisömme vuosittain järjestettävä valtakunnallinen tapahtuma, jonka tarkoituksena on vahvistaa yhteistyötä, jakaa osaamista ja kehittää Suomessa tehtävää sukupuolisensitiivistä sosiaalista nuorisotyötä.
Lisätietoa: www.sukupuolisensitiivisyys.fi