Naistenpäivänä juhlimme tasa-arvon edistysaskeleita. Samalla se on hyvä hetki pysähtyä sen äärelle, että sitä ei olla vielä saavutettu. Tasa-arvo on yhteiskunnallinen sopimus, jota täytyy ylläpitää – ja tarvittaessa puolustaa.
Viime vuosina sukupuoleen liittyvä keskustelu on Suomessa koventunut. Moni on huomannut, miten nopeasti puhe kääntyy leimaamiseen, epäluuloon ja vastakkainasetteluun. Keskustelun sävy ei ole vain “mielipideilmasto”. Se vaikuttaa siihen, kuka uskaltaa hakea apua, kuka tulee kuulluksi ja kuka jää yksin.
Tässä ilmiössä on piirteitä, jotka kansainvälisesti tunnetaan anti-gender-liikehdintänä. Kyse on liikehdinnästä, joka vastustaa sukupuolten tasa-arvotyötä, sukupuolen moninaisuuden tunnistamista sekä sukupuolisensitiivisiä palveluja. Anti-gender ideologiaa perustellaan usein lasten ja perheiden suojeluna, mutta käytännössä sen seuraukset ovat päinvastaisia: se kaventaa tilaa kohdata ihmisiä heidän todellisuudessaan ja heikentää niitä rakenteita, jotka suojaavat erityisesti haavoittuvassa asemassa olevia.
Suomessa anti-gender-liikehdintä on ollut toistaiseksi verrattain laimeampaa kuin monissa muissa maissa. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei sillä olisi vaikutusta. Se näkyy keskustelun polarisoitumisena, epäluottamuksena tutkimustietoa kohtaan ja pyrkimyksinä kyseenalaistaa sukupuolisensitiivinen työote ikään kuin se olisi ideologinen valinta eikä ammatillinen lähtökohta.
Loisto setlementissä sukupuolisensitiivisyys tarkoittaa laadukasta, turvallista ja yhdenvertaista kohtaamista. Se merkitsee ammatillista tietoisuutta siitä, että sukupuoli vaikuttaa ihmisten arkeen, mahdollisuuksiin ja turvallisuuteen – ja että sukupuoleen liittyvät normit voivat tuottaa painetta, häpeää, pelkoa tai ulkopuolisuuden kokemuksia. Sukupuolisensitiivisyys tarkoittaa myös sitä, että vältämme oletuksia ja annamme tilaa ihmisen omalle kokemukselle.
Kun puhe sukupuolesta kovenee, ensimmäinen vaikutus on usein näkymätön – ihmiset alkavat varoa sitä mistä tai mitä puhuvat. Vaikutukset ovat kuitenkin moniulotteisia ja alkavat hiljalleen muokata käsityksiä laajemmin. Yksilön ja palvelujärjestelmän näkökulmasta vaikutukset voivat näkyä esimerkiksi siinä ihminen voi perääntyä avun hakemisesta, koska pelkää tulevansa leimatuksi tai väärin ymmärretyksi.
Toinen vaikutus kohdistuu ammattilaisiin. Kun sukupuoleen liittyviä teemoja ryhdytään käsittelemään ideologisina, työntekijän ammatillinen tila kaventuu. Se voi johtaa varovaisuuteen, välttelevään kieleen ja siihen, että olennaisista asioista ei uskalleta puhua. Se heikentää työn vaikuttavuutta ja pahimmillaan lisää riskiä, että ihminen ei saa tarvitsemaansa tukea.
Kolmas vaikutus näkyy yhteiskunnallisella tasolla. Kun esimerkiksi sukupuolen moninaisuuden tunnistamista kyseenalaistetaan, kyse ei ole vain vähemmistöjen asiasta.
Kyse on siitä, millaiseksi määrittelemme ihmisarvon ja oikeuden tulla kohdatuksi. Tasa-arvo ja moninaisuuden tunnistaminen eivät ole extraa palvelujärjestelmässä, vaan osa yhteiskunnan kykyä huolehtia jäsenistään.
Naistenpäivä muistuttaa siitä, että feminismi on ollut yhteiskunnallinen voima, joka on lisännyt kaikkien vapautta: oikeutta koulutukseen, työhön, turvallisuuteen ja väkivallattomuuteen. Feminismi ei ole vain yhden ryhmän asia. Se on ajatus siitä, että sukupuoli ei saa määrittää ihmisen arvoa, mahdollisuuksia tai oikeutta tulla turvaan.
Sukupuolisensitiivinen työ jatkaa tätä perinnettä käytännön tasolla. Se ei tarkoita, että sukupuoli olisi ainoa tekijä. Päinvastoin: se tarkoittaa, että sukupuoli huomioidaan osana kokonaisuutta. Ihmisen elämäntilanne muodostuu aina useista tekijöistä – ja juuri siksi kohtaamisen pitää olla herkkää, kunnioittavaa ja tilaa antavaa.
Loisto setlementissä teemme työtä sen puolesta, että jokainen voi tulla kohdatuksi turvallisesti, jokainen voi saada tukea toimijuuteensa ja jokaisella on mahdollisuus kuulua yhteisöön ja yhteiskuntaan ilman pelkoa.
Naistenpäivänä on hyvä sanoa tämä ääneen: sukupuolisensitiivisyys, moninaisuuden tunnistaminen ja tasa-arvotyö eivät ole “liikaa”. Ne ovat osa yhteiskunnan peruskestävyyttä. Ja juuri siksi niitä tarvitaan nyt.
Henna Kolehmainen
Työalajohtaja
Kohdennettu työ (Sopu – Kunniaan liittyvän väkivallan vastainen työ, Seksuaaliterveys- ja väkivaltatyö
ja Silmu – nuorten vanhempien vauvaperhetyö)