Helmikuun alussa aloitin työharjoitteluni Loisto setlementin Silmu-toiminnassa. Opiskelen Laurean ammattikorkeakoulussa sosionomiksi ja tämä on viimeinen harjoitteluni. Työharjoitteluni aikana kirjoitin myös opinnäytetyöni liittyen Silmussa tehtävään työhön.
Ehdin tutustua 1,5 kuukautta Silmun normaaliin arkeen. Silmussa on ihana tiivis työporukka, ja koin alusta asti oloni tervetulleeksi, niin Silmuun kuin Loistoonkin. Normaali arki Silmussa oli mukavaa ja mielenkiintoista. Paljon ehdin nähdä ja kokea. Ehdin tutustua Silmun kävijöihin, mukaviin vanhempiin ja ihaniin lapsiin.
Mieleenpainuvimpina kokemuksina harjoittelun alkupuolesta jäivät muun muassa talvilomaretki Annantaloon, Silmun laskiaisjuhlat, osallistuminen Loiston ammattilaisten avoimiin oviin sekä mielenkiintoinen koulutus digitaalisesta nuorisotyöstä.
Maaliskuun puolessa välissä elämä mullistui ja hallituksen rajoitukset määräsivätkin kaikki kotiin etätöihin. Työharjoitteluni oli sovittu kestävän toukokuun loppuun saakka, jotta saisin kaikki tarvittavat tunnit täyteen. Olin suorittanut jo kaikki muut opinnot, joten valmistumiseni oli kiinni juuri tästä harjoittelusta.
Nopeasti tuli kuitenkin selväksi, että Silmun tiimi kyllä pitäisi minut mukana harjoittelijana, vaikka kaikki pitikin miettiä uusiksi. Kuulin monista sosionomiopiskelijoista, joiden harjoittelut jouduttiin keskeyttämään koronatilanteen takia. Tämä on tietenkin ymmärrettävää erilaisten tilanteiden vuoksi, mutta olen todella kiitollinen Silmulaisille, kun sain jatkaa harjoitteluni loppuun asti.
Silmun ryhmät päättyivät fyysisesti, mutta jatkuivat osittain virtuaalisina. Oman työharjoitteluni teema oli työn kehittämisen harjoittelu, joten työharjoitteluuni kuuluikin muutakin, kuin vain asiakastyötä.
Sanomattakin lienee selvää, että olisin saanut harjoittelusta enemmän irti, jos olisin päässyt tekemään, kokemaan ja näkemään. Olen valinnut sosiaalialan, enkä välitä istua tietokoneella montaa tuntia päivässä. Mutta, vaikka kotona työharjoittelun tekeminen on ollut aika ajoin raskasta, on tässä ollut omat hyvätkin puolensa. Ajan, jonka normaalisti viettäisin bussissa, olen voinut nyt käyttää omien lasteni kanssa. Ja ulkoiltu on, paljon, kun minnekään muuallekaan ei ole voinut mennä.
Opiskelija Anniina tuotti työharjoittelujakson aikana yhdessä toisen opiskelijan kanssa kiintymyssuhdekortit Silmu-toimintaan
Etätyöt tulevat varmasti lisääntymään lähes joka alalla jossain määrin koronan jälkeenkin. Nyt valmistuessani, koen olevani ajan tasalla etätöiden mahdollisuuksista sosiaalialallakin.
Silmussa työharjoittelussa tuntui, että olin osa tiimiä. Ilmapiiri oli hyväksyvä, avoin ja kannustava koko ajan. Tuntui, että kaikenlaista voisi keksiä, tehdä ja toteuttaa. Vaikka olen tehnyt töitä kotona yksin, olen silti ollut tiiviisti yhteydessä Silmulaisiin, ja tiennyt, että saan apua ja tukea, jos tarve vaatii.
Kiitos Silmu ja Loisto setlementti loistavasta harjoittelupaikasta!
Anniina Jauhiainen Kirjoittaja valmistui sosionomiksi työharjoittelun jälkeen
Haluaisitko suorittaa opintojasi Loisto setlementissä?
Loisto setlementin toiminnot tarjoavat mielellään mahdollisuuden opintojen suorittamiseen esimerkiksi työharjoittelujaksona tai opinnäyte-tai tutkimustyönä. Tarjoamme harjoittelujaksoja ensisijaisesti opintojensa loppuvaiheessa oleville opiskelijoille, jotka suorittavat vähintään AMK-tasoista tutkintoa. Meille on tärkeää, että opiskelijat pääsevät osaksi työyhteisöämme ja saavat kattavan käsityksen Loistossa tehtävästä sosiaalisesta nuorisotyöstä ja tästä syystä suosimme harjoittelujaksoja, joiden kesto on vähintään kymmenen viikkoa. Myös erilaiset projektiluontoiset harjoittelujaksot, kuten ryhmänohjaus, tapahtumien järjestäminen tai muut lyhytkestoiset työelämään sijoittuvat toiminnalliset opinnot ovat mahdollisia. Jos olet kiinnostunut harjoittelusta tai tutkimustyön tekemisestä Loisto setlementissä, voit ottaa yhteyttää suoraan toimintoihimme.
Alun kaaoksesta uuteen viikkorytmiin
Nuorille vanhemmille tukea tarjoava Silmu-toiminta siirtyi maaliskuun puolivälissä etäyhteyksin toteutettavaksi, kuten kaikki muukin Loisto setlementin toiminta. Nopeat koronatilanteen käänteet tulivat meille kaikille varsin yllättäen. Loistossa, kuten kaikkialla muuallakin, jouduttiin tekemään nopeita päätöksiä uuden edessä. Tieto etätyöhön siirtymisestä tuli päivänä, jolloin useimmilla osa-aikatyötä tekevistä silmulaisista sattui olemaan vapaapäivä. Niinpä Silmun porukka siirtyikin etäyhteyksien välityksellä ohjeistettuna etätyöhön, samalla kun asiakkaille tiedotettiin toimintojen keskeytyksestä.
Sen lisäksi, että lähes kaikki olemassa oleva ja keväälle suunniteltu toiminta piti sellaisenaan peruuttaa, alettiin välittömästi luoda tilalle uutta. Loistossa järjestettiin nopealla aikataululla useita koulutuksia, joissa silmulaisetkin pääsivät käsiksi erilaisiin etätyön välineisiin. Uusia työtapoja otettiin vauhdilla haltuun, mikä ei ollut pelkästään helppoa. Silmu-tiimin etäkokouksissa ja Loiston yhteisissä virtuaalisissa hetkissä jaettiin uuden äärellä olemisen kokemuksia, purettiin tunteita, tsempattiin ja kannustettiin toisiamme. Joskus teki mieli päästä ruudun läpi taputtelemaan olalle turhautunutta kollegaa, toisinaan taas kapsahtaa kaulaan onnittelemaan upeista uusista innovaatioista ja aluevaltauksista. Nämäkin asiat on nyt opeteltu toteuttamaan etänä.
Työntekijät joutuivat yhtäkkiä keskelle tilannetta, jolloin
mahdollisesti koko perhe siirtyi kotiin. Oman työn lisäksi paikalla oli
hämmentyneitä kotikoululaisia, joiden opetus ei vielä ollut löytänyt muotoaan, huomiota
vaativia päiväkotilaisia, nuoria ja aikuisia opiskelijoita sekä muita
etätyöläisiä. Tiloja ja välineitä ja sitä kullan arvoista nettiyhteyttä
jaettiin ja päivärytmejä soviteltiin. Oman työn asettuminen kotiin oli monella
varsin kaoottistakin. Rauhallista kokouspaikkaa piti etsiä sekä kameran
suuntaa, mikrofonia ja kuulokkeita etätapaamisissa viritellä. Selät jumittuivat
ja päät suhisivat intensiivisestä ruutuajasta. Kokouksissa piipahteli toisinaan
vanhempaa tarvitseva lapsi, taustalla haukkui koira tai huuteli apua tarvitseva
teini. Työn keskeytykset olivat arkipäivää. Käväisipä mielessä myös, kuinka
edustavana tai epäedustavana oma koti videokokouksissa näyttäytyy. Koska videoyhteys on aavistuksen lähempänä todellista
kasvotusten kohtaamista ja siksi olemme sitä halunneet usein käyttää, olemme näin
myös päässeet toistemme kotinurkkiin vierailemaan.
Kaikesta alun kaoottisuudesta kuitenkin selvittiin ja samaan
aikaan, kun loimme Silmuun uuden viikkorytmin uusine toimintoineen, jokaisen
työntekijän arki työssä ja perhekuvioissa asettui hiljalleen uomiinsa. Työnurkkaukset
kodeissa löytyivät -välillä toimivat työtilat löytyvät varsin kummallisistakin
paikoista. Työergonomia parani jumppapalloin ja työasentoja vaihdellen. Muiden
perheenjäsentenkin arkirytmi on löytynyt etäkouluineen ja töineen. Kokousrakenteet
ja ryhmät saatiin viikkolukujärjestykseen siten, ettei ruudun kautta tehtävä
työ kuormita kerralla liikaa. Tällä hetkellä silmulaisten arki sujuu hyvin
tahoillaan, vaikka kovasti kaipaamme ja arvostamme perusarkeamme Silmussa. Toki
monta opittua asiaa kulkee varmasti mukaan myös siihen arkeen, mihin jonain
päivänä palaamme. Mutta mikään ei korvaa niitä toistemme ja asiakkaiden kanssa kaikilla
aisteilla koettuja yhteisiä kokemuksia, kuten yhteisen, juuri keitetyn kahvin
tuoksua, lapsen haparoivien ensiaskelten tepsutusta ja yhdessä ihastelua,
lounaan nauttimista saman pöydän ääressä kuulumisia rupatellen ja monia, monia
muita kohtaamisia.
Mitä Silmun toiminta on nyt?
Edellä mainittu uuden äärellä oleminen aiheutti vain pienen
katkon Silmun toimintoihin, hyvin pian toiminnat löysivät paikkansa ja saatiin
viikkorytmi käyntiin. Silmun toiminta toteutuu kokonaan etäyhteyksien niin
pitkään, kuin tilanne sitä vaatii. Alkuvuodesta Silmun tiloissa käynnistyneet
suljetut ryhmät jatkuvat videoyhteyksin ja avoin nuorten vanhempien pitkä
ryhmächat on auki kerran viikossa. Isille on tarjolla myös virtuaalisia
aamukahvitapaamisia. Synnytysvalmennukset toteutuvat etäyhteyksin ja uusia
lasta odottavia äitejä ja isiä toivotamme tervetulleeksi mukaan. Olemme säännöllisesti
yhteydessä toiminnassamme mukana oleviin nuoriin äiteihin ja isiin viestein ja
toiminnastamme tiedottaen. Me kaikki työntekijät olemme asiakkaidemme
tavoitettavissa ja tarjoamme yksilöllistä keskusteluaikaa puhelimitse,
viestitellen, videoyhteyksin tai chattaillen.
Paljon olemme ikävöineet lapsiasiakkaitamme, joita olemme tottuneet Silmussa säännöllisesti tapaamaan. Kuulimme myös, että jotkut lapset ovat ikävöineet Silmuun, kun viikoittainen ryhmäkäynti siellä on jäänyt arjesta pois. Olemme kovasti miettineet, kuinka voisimme huomioida heidät etäyhteyksin. Niinpä viimein keksimme toteuttaa Live-lähetyksiä lapsille vanhempineen. Viikoittain tarjoamme Instagramissa eläinjoogaa sekä toivelaulumuskarin. On ollut ilo nähdä ja vanhempien kautta kuulla, kuinka lapset ovat nauttineet tuttujen muskarilaulujen kuulemisesta ja siitä, että tutut ohjaajat näkyvät lähetyksissämme. Laulutoiveitakin on ensimmäisiin muskareihin tullut kivasti. Oman toivelaulun kuuleminen ja yhdessä laulaminen tuo edes hieman vuorovaikutteisuutta lastenkin kanssa tähän poikkeukselliseen aikaan. Kiitos kaikille teille vanhemmille, jotka olette välittäneet näitä kuvissakin näkyviä lastenne tunnelmia meille.
Ryhmächatissa on ollut viikoittain puhetta siitä, millaista
lapsiperheiden arki on kodeissa nyt, kun ryhmätapaamisia ja ihmisjoukkoja tulee
välttää. Lähes jokaiselle tulee vaiheita, kun tilanne väsyttää ja kyllästyttää,
vaikka arki pääosin sujuisikin rutiinien mukaan. Me olemme myös pyrkineet somessa,
chatissa ja erilaisissa keskusteluissa jakamaan vinkkejä lasten ja vanhempien
yhdessä olemiseen niin sisällä kuin ulkonakin ja kannustaneet vanhempia
jakamaan näitä keskenään.
Terveiset asiakkaillemme
Toivomme omasta puolestamme, ettei tämän korona-ajan
tarvitsisi kenenkään kohdalla olla tauko kohtaamisissamme. Olemme pyrkineet
parhaamme mukaan jatkamaan siitä, mihin toiminnassamme jäimme ennen näitä
kaikkia rajoituksia. Ajattelemme ihan teitä jokaista, pohdimme tiimin kanssa
kuulumisianne ja olemme kiitollisia, kun saamme niitä kuulla. Älkää siis jääkö
yksin äitiydessänne tai isyydessänne. Jakakaa tuntojanne meidän kanssamme tai
tulkaa toimintoihimme juttelemaan muiden nuorten vanhempien kanssa.
Toivomme, että sinä nuori vanhempi haluat edelleen olla
meihin yhteydessä niin iloisissa asioissa kuin niissäkin, jotka huolestuttavat,
surettavat tai mietityttävät. Joissain perheissä elettiin isojen muutosten
aikaa toimintamme muuttuessa etätoiminnaksi: lasten syntymiä, muutoksia
parisuhdetilanteissa, sairautta, muuttoja tai muuta mietityttävää. Toivomme
saavamme jakaa näitä asioita kanssanne edelleen ja kuljemme rinnallanne myös
etäyhteyksien kautta. Olemme täällä juuri sinua varten ja juttelemme kanssasi
sillä tavoin, kun se sinulle tässä tilanteessa parhaiten sopii, puhelimitse,
chatin kautta, videoyhteydellä tai viestitellen. Ilahdumme yhteydenotostasi, eikä
tosiaankaan tarvitse ja kannata vain odottaa meidän kyselyitämme. Emmehän aina
arvaa, kuka milloinkin eniten keskusteluja kaipaa. Uskokaa pois, me kyllä
ajattelemme teitä jokaista täällä tahoillamme ja olemme kiinnostuneita
kuulemaan juuri sinusta.
Sinä iältäsi nuori äiti tai isä, jota emme vielä tunne, olet
lämpimästi tervetullut mukaan toimintaamme! Ota rohkeasti yhteyttä meihin, niin
mietitään mitä se juuri sinun kohdallasi tässä vaiheessa olisi. Otamme edelleen
vastaan uusia asiakkaita ja suunnittelemme mm. uusia raskaana olevien äitien
ryhmiä ja isätoimintaa tarpeen mukaan.
Sitten, kun sen aika on, palaamme taas kasvotusten
tapaamisiin ja pääsemme yhdessä kahvittelemaan, rupattelemaan, itkemään,
nauramaan, leikkimään ja laulamaan. Ja erityisesti odotamme sitä, että pääsemme
taas sylittelemään kaikkia ihania pikkuisianne!
Voikaa hyvin ja pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne! Tästä poikkeustilasta selvitään yhdessä! <3
— Lisää tietoa Silmun toiminnasta ja yhteystiedot yhteydenottoja varten löytyy Silmun nettisivuilta. Lisäksi voit seurata Silmun toimintaa ja olla yhteydessä työntekijöihin mm. Instagramissa.
Kukapa olisi vielä hetki sitten osannut aavistaa, että olemme aivan uudenlaisessa tilanteessa, jota kukaan meistä ole tähän päivään mennessä kohdannut. Organisaatiomme ydinviesti ”kohtaaminen muuttaa maailmaa” sai taas täysin uudenlaisen ulottuvuuden. Kohtaaminen tilanteessa, jossa emme voi olla fyysisesti samassa tilassa, toisiamme varten läsnä, vaatii kohtaamiseen osallistujilta aivan erilaista herkkyyttä: miten tulla nähdyksi ja kuulluksi kun ilmaisuvoimaa rajoittaa sillä hetkellä käytössä olevat tekniset kohtaamisen välineet.
Kuluneen viikon aikana olemme Loisto setlementissä lyöneet etäyhteydellä viisaat päämme yhteen ja lähteneet ratkaisemaan sitä, miten voisimme olla läsnä nuoria varten poikkeusoloissa. Loisto on olemassa nuoria varten, ja tilanne vaatii nyt uudenlaisia tapoja tehdä kohtaamistyötä. Moni yhteistyökumppanimme ja alan toimija on kanssamme samassa tilanteessa.
Olemme tehneet verkossa sosiaalista nuorisotyötä ennenkin. Digitaalisten ympäristöjen käyttöönotto on ollut välillä hidasta, sillä teemme monessa toiminnossamme työtä, jossa toiminta perustuu läsnäolemiseen ja yhteisöllisyyteen tiloissa, joissa toteutuu turvallisen tilan periaatteet. Nyt olemme rakentamassa verkkoon turvallisia tiloja, joissa nuoret voivat tulla kohdatuksi omana itsenään.
Ensimmäinen etäviikko on ollut kiireinen. Työntekijämme ovat kontaktoineet niitä nuoria, jotka ovat jo säännöllisesti mukana toiminnassamme, järjestäneet ensimmäisiä ryhmätapaamisia digitaalisilla alustoilla ja aktivoituneet somekanavissamme palolla, josta organisaation viestintävastaava ei voi kuin ylpeydellä iloita. Ideoita toteuttaa työtämme on pursunnut niiltäkin, joille digitaaliset alustat ovat olleet tähän mennessä vieraampia. Se, että kriisin keskellä on tilaa luovuudelle, on jotain mikä kertoo työntekijöidemme valtavasta intohimosta työtään kohtaan – olla tukena nuoria varten tavalla, joka palvelee juuri nyt nuorten tarpeita. Työntekijämme ovat jo ensimmäisellä viikolla raportoineet onnistumisen kokemuksista: pystymme tekemään sensitiivistä ja kohtaavaa nuorisotyötä myös ilman lähikontaktia.
Yhteiskunnan arjen rajoittaminen ei kosketa vain meitä, jotka voimme siirtyä koteihimme tekemään kohtaamistyötä vaikkapa chatin kautta. Monelle nuorelle tilanne, jossa kotoa ei voi poistua turvallisten ja läsnä olevien aikuisten seuraan, on todella raskas. Niillekin, joilla kotona on hyvä olla, voi sosiaalisten kontaktien rajoittaminen olla todella raastavaa. On myös nuoria, joille toisten kanssa oleminen digitaalisilla alustoilla on luontevaa, ja jopa tärkein kontakti kodin ulkopuolelle. Meidän tehtävämme on olla nyt kekseliäitä, ja tukea nuoria kaikin mahdollisin tavoin. Se vaatii luovuuden lisäksi uudenlaista järjestäytymistä ja sitoutumista.
Loisto setlementin toiminnoissa on siirrytty nyt täysin verkkoon. Ensimmäisen viikon aikana olemme keksineet tapoja luoda turvallisia tiloja erilaisille alustoille ja harjoitelleet nuorten kanssa toisenlaista tapaa kohdata toisiamme. Seuraavaksi jalkaudumme sinne, missä voimme mahdollistaa osallisuuden kokemuksia ja yhteisöllisyyttä. Jotta kukaan ei olisi yksin.
Pauliina Kirjoittaja työskentelee Loisto setlementin viestintävastaavana
Nuorelle: olemme täällä sinua varten. Voit ottaa yhteyttä työntekijöihimme monella tavalla: soittaen, viestillä tai vaikka somekanavan kautta. Pystymme järjestämään myös turvallisen videoyhteyden, jos haluat tavata meitä kasvotusten. Sinä olet meille tärkeä, juuri sellaisena kuin olet.
Tulevien viikkojen aikana julkaisemme Loiston blogissa tunnelmia sosiaalisesta nuorisotyöstä poikkeusoloissa. Voit seurata meitä myös somekanavissa:
”Tasainen rytmi ympäröi minua. Äidin sydämen jytke kaikuu turvallisena ympärilläni ääntä pehmentävässä vedessä. Kellun kippurassa yhä ahtaammaksi käyvässä kohdussa. Vaihdan asentoa välillä vähän, mutta en enää vähään aikaan ole pyörähdellyt isommin ympäri. Lapsivesi pehmentää myös äidin luita, jotka välillä ottavat vastaan venytellessäni itseäni. Pienillä käsilläni tartun välillä omiin jalkoihini ja käsiini tai ympärilläni kelluvaan napanuoraan. Joskus imen omaa peukaloani.
Kuulen muutakin, kuin tuon sydämen. Äidin suolisto ja hengityskin aiheuttavat ääniä, mutta kuulen asioita myös kohdun ulkopuolelta. Äidin ääni on kaikkein tutuin, mutta on muitakin puheääniä, jotka ovat jo tulleet tutuiksi. Kuulen myös musiikkia ja välillä oudompia ääniä. En pidä äkillisistä kovista äänistä, sellaisten sattuessa saatan tahtomattani säikähtää ja reagoida, hätkähtää niin että äitikin sen huomaa.
Täällä kohdussa on aika pimeää. Katselen vedessä ympärilleni ja joskus täälläkin näyttää valoisammalta, aika vaaleanpunaiselta. Tutkin ympäristöäni katselemalla, kuuntelemalla, tunnustelemalla ja maistelemalla. Lapsiveden maku muuttuu sen mukaan, mitä äiti syö. Harjoittelen jo imemis- ja nielemistaitoja, joita tarvitsen sitten kohdun ulkopuolisessa maailmassa.
Minulle on kehittymässä ihan ikioma temperamenttini. Osa persoonallisuudestani kehittyy jo nyt, vaikka osa syntyykin tulevaisuudessani ympäristön vaikutuksesta. Minulla on jo nyt omat ilmeeni ja reaktiotapani. Myös rytmini on jo varsin säännöllinen. Äidilläkin on varsin säännöllinen rytmi nukkumisensa suhteen. Siksi meidän rytmit mukavasti mukautuvat toisiinsa.
Olen jo aika valmis kohdun ulkopuoliseen elämään. Odottelen kuitenkin vielä vähän. Vaikka aistinkin jo paljon elämää kohdun ulkopuolelta, on se minulle ihan tuntematon maailma. Toivottavasti siellä on yhtä turvallista kuin nyt tässä. Kunpa samat tutut äänet säilyisivät synnyttyänikin. Millainenkohan on se hetki, kun saavun täältä ulos ja parkaisen, jotta saan omat keuhkot käyttööni, eikä istukkaa ja napanuoraa enää tarvita pitämään minua hengissä. Pitäkää te aikuiset minusta huolta siellä isossa maailmassa, kun minä kohta tulen!”
Edellä oleva kertoja on pian syntyvä vauva nuoren äidin kohdussa. Hän on yksi Loisto setlementin nuorimmista asiakkaista, jotka käyvät viikoittain äitiensä kanssa Silmu-toiminnan nuorten äitien ryhmissä.
Kohtuvauvan tila on yhteydessä äidin fyysisiin ja emotionaalisiin tiloihin. Sikiöaikaisen vuorovaikutuksen tila luo pohjaa syntymän jälkeiselle kohdun ulkopuoliselle elämälle, joka vaatii uudenlaisen vuorovaikutuksen äitiin. Jokaisen vanhemman omat varhaiset vuorovaikutuskokemukset vaikuttavat hänen tapoihinsa olla suhteessa toisiin ja tulla toimeen vaihtelevien tunteiden kanssa. Vanhemmuudessa tämä tarkoittaa myös eläytymistä lapseensa.
Kun nuoresta tulee äiti tai isä, tulee hänen kyetä normaaliin kehitykseen kuuluvien nuoruuden prosessien lisäksi asettumaan vauvan asemaan ja tulkitsemaan tämän viestejä. Kun itsellä on kesken tärkeä kehitysvaihe siirtyä lapsuudesta aikuisuuteen, on joskus nuoren vanhemmuudessa apua siitä, että joku ulkopuolinen auttaa sanoittamaan vauvan tarpeita ja myös pohtimaan omia tuntojaan vanhempana.
Vauvan ääntä ja tarpeita me sanoitamme Silmu-toiminnassa samalla, kun tuemme nuoria äitejä ja isiä heidän nuoruuden ja vanhemmuuden kaksoishaasteessaan kunkin yksilöllisten tarpeiden mukaan. Iästä ja yksilöllisistä ominaisuuksista riippuen toisilla nuoruuden prosessit ovat käynnissä vanhemmaksi tullessa, toisilla jo takana päin. Jokainen vanhempi hyötyy silti vertaistuesta sekä siitä, että saa osakseen neuvoja ja vanhemmuutta vahvistavia viestejä. Nykypäivän Suomessa nuori harvoin löytää vertaistukea vanhemmuuteen ystäväpiiristään, kun vanhemmaksi tullaan yhä vanhemmalla iällä. Myös perhe ja suku voivat asua kaukana, jolloin nuori on tilanteessaan usein yksin. Siksi Silmussa kuljemme nuorten vanhempien rinnalla heidän uudessa elämänvaiheessaan ja tarjoamme nuorille mahdollisuuden keskinäiseen vertaistukeen niin raskausaikana kuin vauva-arjessakin.
”Lepään isäni sylissä poski hänen rintakehäänsä vasten. Isän sydän sykkii tasaiseen tahtiin korvani alla. Olo on turvallinen.
Välillä minun on hankalampi olla kuin nyt. Silloin, kun on nälkä, vatsakipu tai muuten vain turvaton olo. En aina osaa kertoa, mikä minulla on hätänä. Mutta onneksi tiedän, että saan itkullani vanhempani lähelle ja he osaavat auttaa minua hätäni kanssa. Se on se yhteinen kielemme. Joskus minulle tulee ihan vain hätä siitä, että olen yksin. Silloin itken vähän ja riittää, kun vanhempi tulee lähelle ja hymyilee. Silloin tiedän olevani turvassa. Kun olo on jostain syystä vielä tuskaisempi, tarvitsen enemmän. Silloin tarvitsen kosketusta, lohdutusta, syliä, silittämistä, keinuttamista tai rintamaitoa. Kun mahaani koski, ei mikään näistäkään auttanut, mutta vaikka minuun sattui, koin olevani turvassa, kun minua kannettiin sylissä ja lohdutettiin.
Välillä minulle tulee nälkä ja silloinkin ilmoitan sen itkulla. Yleensä äiti ja isä tietävät, että minulla on nälkä, kun hamuilen suullani rintaa etsien. Joskus alan sylissä ollessani vahingossa imeä äidin tai isän käsivartta tai vaatetta. Jos he eivät silti tajua, niin huudan vielä kovempaa, niin että viimein saan äidin rinnan suuhuni. Joskus meinaan vielä siinäkin vaiheessa hermostua, kun pitää malttaa imaista muutama kerta ennen kuin maito tulee. Mutta kun lämmin maito tulvahtaa suuhuni, en kaipaa enää mitään muuta.
Joskus vanhempani eivät ole ymmärtäneet minua. Pari kertaa olen huutanut ihan hirveästi. Toisen kerran olin yksin huoneessa, ja kun kukaan ei heti tullut, hätäännyin. Onneksi äiti sitten tulikin ja otti minut syliin, hätä unohtui heti ja asiat olivat mallillaan. Se toinen kerta oli sellainen, että minun oloni ei ollut turvallinen, vaikka äiti oli vieressä. Pelkäsin vähän, kun äiti huusi ja itki, eikä pitänyt minua turvallisen tuntuisesti sylissään. Mutta silloinkin kävi hyvin, lopulta sain nukahtaa äidin turvalliseen syliin. Jos näin ei olisi käynyt, ja jos äiti olisi aina tuollainen, joutuisin keksimään keinot, joilla välttäisin aiheuttamasta tuota pelottava käytöstä. Ehkä en enää edes huutaisi, vaan tukahduttaisin oman hätäni. Onneksi ei tarvitse. En pelkää sellaisia tilanteita enää, koska kertaakaan minua ei lopulta ole jätetty yksin. Uskallan edelleen huutaa, kun sille on tarve. Minun kieltäni ymmärretään ja minä ymmärrän, että vanhempani on saatavilla. Saan hoivaa ja turvaa silloin, kun sitä tarvitsen.
Yksin en maailmassa pärjäisi. Olen ihan täysin riippuvainen aikuisista. He luovat maailmaani järjestyksen ja turvan sillä, että tiedän heidän olevan saatavilla aina, kun heitä tarvitsen. Ja minä tarvitsenkin usein. En pelkästään tullakseni ravituksi tai puetuksi, vaan selvitäkseni tässä maailmassa tarvitsen myös hoivaa ja rakkautta. Jos minut jätettäisiin yksin, joutuisin keksimään jonkun keinon pärjätäkseni turvattomuuteni kanssa, ja kaikki voimavarani menivät siihen normaalin kehittymisen sijaan. Onneksi minun ei ole tarvinnut, kun saan elää turvallisessa ympäristössä.
Olen onnellinen vauva. Kun ympäristöni on ennakoitavissa ja tiedän, että minun ei itse tarvitse huolehtia turvallisuudestani, on minulla voimavaroja tutustua maailmaan ja oppia uutta. Nyt olen vielä aika avuton, mutta ensimmäisen ikävuoteni aikana elämässäni kuulemma tapahtuu valtavasti. Siitä minä en ymmärrä, minä ymmärrän vain tämän hetken.
Minulle lähitulevaisuus, seuraava elinvuoteni tuo huikeita asioita elämääni. Opin asian kerrallaan. Tulen oppimaan, miten itse hallitsen ruumiinjäseniäni. Ensin löydän omat käteni ja jalkani, ja ymmärrän, mitä niillä voin saada aikaan. Tähän mennessä olen osannut ilmaista itseäni vain itkien, mutta hymyilemään opittuani olen huomannut, että hymyni aiheuttaa reaktioita ympäristössäni.
Elämäni muuttuu vielä ihmeellisemmäksi, kun opin itse liikkumaan. Maailma muuttuu ihan toisenlaiseksi. Silti en vielä tajua siitä maailmasta mitään, tarvitsen vanhempiani ja muita aikuisia vielä tosi, tosi pitkään avuksi.
Joskus vielä olen iso lapsi ja hurjan pitkän ajan päästä olen aikuinen. Se on mahdotonta tajuta nyt. Elän sellaista tärkeää aikaa, joka vaikuttaa koko lapsuuteeni, nuoruuteeni ja aikuisuuteeni. Sanovat, että se, miten minusta nyt huolehditaan, vaikuttaa koko elämäni käytökseen ja siihen, miten koen asioita isona. Tulevasta minun ei nyt tarvitsekaan tietää eikä siitä mitään ymmärtää. Nyt minä saan olla vauva, jonka puolesta muut ajattelevat asioita. Minä vain olen ja ilmaisen itseäni osaamillani tavoilla. Muut sitten onneksi tietävät, mikä minua helpottaa. Jossain minua odottaa oma elämäni, vuosi toisensa jälkeen. Mutta nyt on nyt ja tämä on minulle kaikki.”
Opinnäytetyön liitteestä löytyy vauvan tarinan lisäksi nuoren äidin ja isän tarina.
Silmu-toiminta tarjoaa tukea nuorella iällä vanhemmaksi tuleville. Lisätietoa toiminnasta löytyy osoitteesta www.silmutoiminta.fi
Katja Villanen-Juvakka Kirjoittaja työskentelee Silmu-toiminnan johtajana
Suhisevat villasukat turvallisessa tilassa
Viime päivinä olen joutunut kävelemään harva se päivä sukat märkinä. Syksy on tehnyt tuloaan, sateen jälkeinen tuoksu on erilainen kuin kesäisin. Ensimmäiset ruskan merkit näkyvät jo metsässä ja eräänä iltana havahduin koiran kanssa kävellessäni pimeyteen, joka tulee taas joka päivä aikaisemmin. Pidän itse syksystä vuodenaikana, useimmiten sukat märkinäkin. Siinä missä keväisin puhutaan uuden alusta, syksyisin voimme palata kesälomien jälkeen arkeen, ehkä johonkin tuttuun ja turvalliseen. Ymmärrän myös, että jollekin toiselle lisääntyvä pimeys ja elämäntilanne, jossa ei tiedä millaiseen arkeen palata, voivat luoda turvattoman olon, ja tunteen, että jää yksin omien ajatusten kanssa.
Meille Loistossa syksyn saapuminen tarkoittaa toiminnan käynnistymistä kesätapahtumien jälkeen. Syyskausi on alkanut eri puolilla pääkaupunkiseutua, uudet ja vanhat ryhmät kokoontuvat jälleen yhteisen asian äärelle ja ovet ovat avoinna nuorille avoimien iltojen muodossa. Meille voi tulla myös juttelemaan turvallisen aikuisen kanssa kahden kesken erilaisissa elämäntilanteissa. Olemme täällä sinua varten.
Syksyisin huomaan myös aika merkityksellisen ilmiön eri puolilla Loiston toimintoja: eri väriset ja malliset villasukat suhisevat pitkin käytäviä ja teen kulutus kasvaa. Villasukat ja lämmin juoma ovat hyvin konkreettinen esimerkki arjesta ja turvallisesta tilasta toiminnassamme. Turvallinen tila on sellainen, jonne saa tulla omana itsenään, viettää aikaa kunnioittavassa ilmapiirissä ja yhteisen tekemisen kautta kokea kuuluvansa yhteisöön. Joskus yhteinen hetki voi rakentua juuri sen ympärille, että kohtaamme toisemme lämpimän juoman äärellä, lämmittävät villasukat jalassa.
Turvallisen tilan, villasukkia ja kupin teetä löytää Loiston eri toiminnoista useana päivänä viikossa, eri puolilta pääkaupunkiseutua. Me Loistossa haluamme, että jokainen kävijämme voisi loistaa omana itsenään, myös pimeässä. Siksi eri toiminnoissa on tarjolla Loisto-heijastimia, jollaisen voi ottaa mukaansa meillä vieraillessaan.
Toimintojen syksyn ohjelmat löydät mm. Loiston instagramista sekä toimintojen omilta nettisivuilta ja somekanavilta!
Pauliina (kirjoittaja työskentelee Loiston viestintävastaavana ja kuluttaa vähintään yhdet villasukat puhki vuodessa)
