Siirry sisältöön

Kerroin tässä samassa blogissa opinnäytetyöstäni Poikien Talolla suoritettavan työharjoittelujakson alkaessa helmikuussa. Opinnäytetyöni raportti on nyt julkaistu ja luettavissa Theseus-tietokannassa.

Tarkastelen työssäni varhaiskasvatusalalla käytettävän kielen ja oppimisympäristöjen sukupuolisensitiivisiä työkäytäntöjä erityisesti sukupuolen moninaisuus huomioiden. Olen huomannut, että teemassa on paljon yhteisiä piirteitä esimerkiksi Poikien Talon toiminnan kanssa huolimatta siitä, että opinnäytetyöni kontekstina ja tutkimusympäristönä on varhaiskasvatus.

On oleellista luoda hienojen teorioiden rinnalle ja niiden lisäksi käytäntöjä, joissa sukupuolisensitiivisyys toteutuu toimintana. Tähän perustui myös opinnäytetyöprosessin käytännön työskentely, joka auttoi yhteistyökumppanina toiminutta varhaiskasvatusyksikköä luomaan yhteisiä, sukupuolisensitiivisiä pelisääntöjä kielen ja oppimisympäristöjen suhteen.

On aikuisena käänteentekevää kuvitella edes hetken, millainen kokemus omasta itsestä syntyy lapselle, jolla on harvinaisempi sukupuoli-identiteetti, jos ympäristö toistuvasti (ja usein tiedostamattaan julmalla tavalla) haluaa asettaa hänet sukupuolirooliin, johon hän ei koe samaistuvansa. Todellisuutta rakentava kieli on voimakas vallankäytön mekanismi ja vaatii rinnalle empatiaa ollakseen vastuullista.

Yksi suurimmista opinnäytetyön kirjoittamisen aikaisista ahaa-elämyksistä oli itselleni se, ettei käsite sukupuolen moninaisuus ole kattokäsite kaikille sukupuolivähemmistöille. Sen sijaan käsite henkii aitoa yhdenvertaisuutta: sukupuolen moninaisuus sisältää myös sen kaikkein yleisimmän cis-sukupuolisuuden, mutta ymmärtää samalla tämän enemmistön armollisen mahdollisuuden olla myös jotain muuta. Sitä paitsi, kun me kaikki edustamme sukupuolen moninaisuutta, olemme tällöin samaan aikaan sekä enemmistö että vähemmistö.

 

Jyrki Karttunen
sosionomi-opiskelija, koreografi
harjoittelija@poikientalo.fi

#tunnekundi

Mitä miehen mallilla tarkoitetaan?  

 

Miehen mallista puhuminen on useimmiten arvokasta ja hienoa. Mutta. Epäselvien oletusten tiivistyminen miehen malli -käsitteeseen saattaa olla myös ongelmallista, sillä siitä keskusteltaessa ohitetaan useimmiten poikien ja miesten moninaisuus. Miehen mallia käytettäessä jää nimittäin usein täsmentymättä, sopivatko vain tietynlaiset miehet mallin tarjoajiksi vai käykö kaikki. Lisäksi miehen mallin peräänkuuluttaminen saattaa sisältää oletuksen, että samankaltaiset asiat kiinnostavat automaattisesti kaikkia poikia. 

Innoittajana tälle puheenvuorolle on toiminut tutkija Ilana Aallon artikkeli ”Miten miehet pissaavat?” kirjassa Poikatutkimus (Vastapaino, 2018). Siinä Aalto avaa vuosikymmenten saatossa lähes itsestäänselvyydeksi muuttunutta käsitettä ja pääsee mielenkiintoisten, ääneen lausumattomien säännöstöjen ja valta-asetelmien äärelle.  

Miehen mallin antaminen – ja saaminen – liittyy useimmiten poikien kehityksestä huolestuneeseen keskusteluun ja ongelmiin. Miehen malli nousee keskusteluun usein myös silloin, kun sukupuolijärjestystä määritellään uudelleen. Miehen mallia peräänkuuluttavia puheenvuoroja on kritisoitu niiden taustalla mahdollisesti piilevästä pyrkimyksestä, jonka tavoitteena on ollut pikemminkin jälleenrakentaa teränsä menettänyttä hegemonista maskuliinisuutta kuin tukea sukupuolten moninaisuutta ja tasa-arvon toteutumista. 

Poikiin ja miehen malliin liittyvä huoliyhteys ylläpitää vahvaa sukupuolten välistä eroa. Julkisessa keskustelussa tapahtuu polarisoitumista ja yleistämistä, jolloin miesten, isien ja poikien väliset erot jäävät ääneen lausumattomiksi. Miehen malliin liittyy naisen ja miehen sukupuoliperustaisen erilaisuuden alleviivaaminen. Oletetaan esimerkiksi, että isät pystyvät myötäsyntyisellä auktoriteettioletuksella äitejä paremmin asettamaan lapselle rajoja. Lisäksi oletetaan, että mies kykenee tarjoamaan maskuliinisuutensa kautta erityisen yhteyden poikaan ja kanavan miesten omien juttujen toteuttamiselle, mitä ne lienevätkään. 

Mies vaikuttaa olevan merkityksellinen vain siksi, että on mies ja siksi hänen odotetaan toimivan eri tavoin kuin nainen. Miehen malliin ei liity välittäminen, huolehtiminen tai hoiva, vaan vain ne asiat, jotka äidin roolista jäävät yli. On ongelmallista, jos mies piirtyy kasvattajana vain jonkinlaisena vastalääkkeenä hoivaavalle äidille tai naiselta puuttuvien ominaisuuksien kompensoijana. 

Seuraavan kerran, kun julkisuudessa käydään keskustelua miehen malliin liittyen, kannattaakin pysähtyä käsitteen äärelle pohtimaan, mitä tarkoitamme sillä ja millaisen mieskuvan rakentumiseen haluamme sitä käyttää. 

 

Jyrki Karttunen
sosionomiopiskelija
koreografi 

 

#tunnekundi 

Pojat on poikia

Pojat on poikia -sanonta pitää sisällään oletuksen, että pojat ja miehet ovat sisäsyntyisesti aggressiivisia ja tunnesäätelyltään heikkoja. Tämä sananlasku juontaa juurensa jopa 2500 vuoden takaiseen antiikin Rooman sanontaan ”Sunt pueri pueri, pueri puerilia tracant”, joka voidaan suomentaa karkeasti ”Pojat ovat poikia, ja pojat toimivat kuin pojat”. Vaikka ajat ovatkin olennaisesti muuttuneet, tämä vanhahtava sanonta elää silti keskuudessamme ja kuvaa jollain tavalla suhtautumistamme maskuliinisuuteen, häivyttäen samalla sosiaalisesti rakentuvan sukupuolen merkityksen.

Sen lisäksi, että pojat on poikia -mentaliteetti oikeuttaa ongelmallisemman käyttäytymisen, se rajoittaa itsessään maskuliinisuuden hyvin kapeaan lokeroon, jossa yksilön on hankala hengittää ja toteuttaa muita puolia itsessään. Se voi jopa heikentää koulumenestystä, jos poikien oletetaan olevan luontaisesti rasavillejä eikä heitä kannusteta opiskelemaan samalla tavalla kuin heidän vastakohtinaan pidettyjä tyttöjä.

Harry Lunabba kiteyttää tämän oivallisesti Poikatutkimus-kirjassa, jossa hän nostaa esille luokkahuoneissa tavattavan poikien ryhmän, joiden alisuoriutumista tai häiriökäyttäytymistä ei pidetä ongelmallisena vaan luonnehditaan luonnolliseksi poikaolemukseksi. Tärkeää olisikin kyseenalaistaa näitä rajoittavia rooliodotuksia ja huomioida jokaisen ainutlaatuisuus sekä mahdollisuus kasvuun.

Sanonta kytkeytyy myös yhdysvaltalaisen tutkijan William Pollackin poikakoodin käsitteeseen, jonka mukaan yhteiskunnan ristiriitaiset odotukset vaikuttavat olennaisesti poikien hyvinvointiin lisäämällä painetta olla tietynlainen. Poikakoodiin liittyy vahvasti se, että poikia kielletään ilmaisemasta feminiinisinä pidettyjä tunteitaan ja tarpeitaan, eivätkä he tämän vuoksi voi näyttää muille heikkouksiaan tai haavoittuvuuttaan. Tämä taas johtaa ongelmiin niin ihmissuhteissa kuin myöhemmin työelämässä, jossa painotetaan entistä enemmän ryhmätyötaitoja ja kykyä ilmaista itseään rakentavasti.

Miten äärettömän tärkeää onkaan antaa poikien olla muutakin kuin poikia ja laajentaa rooli- ja sukupuoliodotuksia entisestään. Puhua yhdessä tunteista ja murtaa vanhahtavia rakenteita, jotka eivät palvele enää ketään vaan päinvastoin lisäävät pahoinvointia ja eriarvoisuutta.

 

Jarkko Moilanen
ohjaaja
Poikien Talo

#tunnekundi

 

Lähteet
Gutmann, Matthew 2019: 11. Are men animals? How modern masculinity sells men short.
Pollack, William 1999: 33, 50. Tosi poikia.
Lunabba, Harry 2018: 109. Poikatutkimus.
Yle uutiset 2020. Monet pojat eivät koe koulua omaksi jutukseen – näillä keinoin poikien koulumenestystä voisi parantaa. 

Sukupuolisensitiivisyydestä varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijan silmin


Olen aloittanut työharjoittelujakson Poikien Talolla helmikuun alussa. Opiskelen sosionomiksi Diakonia-ammattikorkeakoulussa, josta valmistun näillä näkymin tänä keväänä. Olen suuntautunut opinnoissani siten, että olen viimeisiä ammattikorkeakouluopiskelijoita, jotka saavat kelpoisuuden varhaiskasvatuksen opettajaksi. Tosin nähtäväksi jää, päädynkö lopulta työskentelemään päiväkodissa. Olen nimittäin opintojeni myötä kiinnostunut yhä enemmän sosiaalityön tarjoamista tavoista edistää lasten ja nuorten hyvinvointia. Nyt odottelen mielenkiinnolla
, millaisia uusia näkökulmia näihin mahdollisuuksiin avautuu Poikien Talon kautta.  

Yksi minua erityisesti kiinnostava aihe  arvona ja keinona  on sukupuolisensitiivisyys. Toteutin tähän liittyen myös opinnäytetyöni, jonka olettaisin tulevan julkiseksi huhtikuun alussa, kun työ käy vielä läpi viimeisen julkaisuvaiheen. Opinnäytteessäni kehitin erään varhaiskasvatusyksikön kasvattajahenkilökunnan kanssa sukupuolisensitiivisyyttä edistäviä työkäytäntöjä ja tarkastelin sukupuolen moninaisuuden teemaa varhaiskasvatustyössä. Aiheeni syntyi sellaiseen käytännön havaintoon perustuen, että vaikka sukupuolisensitiivisyys onkin varhaiskasvatuksessa lainsäädännön edellyttämää, ovat sitä toteuttavat työkäytännöt vielä varsin hahmottumattomia. 

Tutkimukset sukupuolittuneiden, stereotyyppisten kasvatuskäytäntöjen rajoittavista vaikutuksista puhuvat vahvasti sukupuolisensitiivisyyden puolesta tulevien aikuisten kasvatuskäytäntönä. Brittiläisen Fawcett Societyn tekemän tutkimuksen (2020) mukaan varhaiskasvatusikäisiin lapsiin kohdistuvat stereotyyppiset sukupuolinormit varjostavat lasten tulevaisuutta muun muassa poikien huonona lukutaitona ja tyttöjen itsetunto-ongelmina, mutta myöhemmällä iällä myös esimerkiksi kapeutuneina uramahdollisuuksina, mielenterveyden ongelmina, miesten korkeina itsemurhalukuina sekä naisiin kohdistuvana väkivaltana.  Tutkimus löytyy täältä.

Sukupuolisensitiivisyys herätti aiheena mielenkiintoni, kun sain tutustua muutamiin lapsiin, joiden kokemus sukupuolesta ei asettunut binäärisen sukupuolijaon piiriin. Näiden lasten kautta tulin itse tietoiseksi esimerkiksi työssä käyttämääni kieleen sisältyvistä sukupuolittuneista käsitteistä tai oletuksista. Ymmärsin myös, miten suuri hyvinvointivaikutus sillä on, että lapsi tulee – tai jos ei tule – kohdatuksi omana erityislaatuisena ja ainutlaatuisena itsenään. Näiden kahden havainnon perusteella tunnen, että opinnäytetyön prosessi avasi minulle sellaisen aihekokonaisuuden, joka tuntuu itselle merkitykselliseltä ja johon haluan edelleen syventyä. 


Jyrki Karttunen
sosionomiopiskelija
koreografi

 

 

Liikkeelle-ryhmässä nautittiin syksyllä urheilun ilosta säässä kuin säässä

 

Liikkeelle-ryhmä on Poikien Talon ja Helsingin NMKY:n yhteinen liikuntatoiminta, jolla pyritään aktivoimaan nuoria, jotka eivät harrasta itsenäisesti paljoa liikuntaa. Syksyllä 2020 päätimme koronapandemian takia keskittää toimintamme ulkoliikuntaan ja pitää osallistujamäärän 10 ihmisessä. Ryhmä kokoontui 5 kertaa.

Olemme ryhmän kanssa käyneet kävelyllä Helsingin Mustikkamaalla, pelanneet tennistä, koripalloa ja tennistä, harjoitelleet venyttelyä Tervasaaressa ja viimeisellä kerralla teimme luontoretken Porkkalanniemeen. Kävimme myös keskustelua siitä, miten liikunta ja harrastukset voivat kohottaa mielialaa ja mielenterveyttä. Osallistujat jakoivat ajatuksia ja ehdotuksia aiheen ympäriltä. Tänä syksynä osallistujamme olivat kaikki aikuisia.

Pyrimme kokeilemaan osallistujien kanssa lajeja, jotka eivät vaatineet korkeaa fyysistä kuntoa pitääksemme osallistumisessa matalan kynnyksen. Monilla osallistujista on saattanut olla huonoja kokemuksia urheilusta esimerkiksi koululiikunnan kautta. Matala osallistumiskynnys auttoi monia luomaan uudenlaista suhdetta liikuntaan.

Osallistujat vaikuttivat nauttivan liikunnan helppoudesta ja kilpailuttomuudesta. Myös toiminnan sosiaalinen elementti koettiin tärkeäksi osallistujille. Vaikka jouduimme usein kestämään huonoa säätä, se ei vaikuttanut haittaavan osallistujia.

Hyödyimme myös useasta ohjaajasta toiminnassamme, sillä se mahdollisti kaikkien osallistujien tukemisen. Saimmekin osallistujilta positiivista palautetta tasavertaisuuden tunteesta ja ohjaajien antamasta tuesta. Koemme antavamme nuorille turvallisen tilan kokeilla uusia aktiviteetteja ja kehittää sosiaalisia taitoja.

Kirjoittaja Antti suoritti työharjoittelujakson syksyllä Poikien Talolla 

I came across Poikien Talo during a visit with my school. I still remember the first impression when I walked in with my classmates; the welcoming feeling from the way the staff received us, along with the cosy and relaxed atmosphere created by the way the space was arranged and decorated. 

By the end of the visit I felt that I strongly identified with the organisation’s values and framework, and that I would like to be involved in some way. Therefore, I applied to become a volunteer and that’s when my cooperation with Poikien Talo began. From the beginning, at the interview and the education session for volunteer workers, I recall the presence of safety and reliability. Later I also felt it present in the open activities for the youth.

Last January I had the opportunity to start a 10-week training period at Poikien Talo, as part of my studies in the Degree Programme in Social Services at Laurea University of Applied Sciences. The week before the start of my training, I went to see a photography exhibition involving Poikien Talo, which was called “Välähdyksiä – Mielenmaisemia ja matkoja lapsuudesta aikuisuuteen.” The artwork on display showcased an interesting and diverse array of interpretations of defining masculinity. There, I found the following work. It strongly resonated with me, and I consider it to describe very well the gender sensitive work approach taking place in this organisation.

From my childhood to adulthood and to the present day, it can still be heard “Be a man, boys don’t cry!”, or in football if a male player complains after a violent and hard tackle “Shut up and stand up, football is not for girls!”, however Women’s professional football is already a reality these days. I like the way the art piece above challenges several preconceived notions of the male gender roles revealing an array of needs, feelings and emotions that are transversal to people regardless of their gender. 

Throughout my life, I have also had to cope with the dilemmas and contradictions from the expectations and, rather than often, inflexibility imposed by gender related social norms. There have been as well, significant changes that have turned certain norms more flexible. However, the conflict between the “old” and the “new” is still present, it still conditions people into accepting and feeling accepted for who they are, and in the worst cases of feeling excluded for that.

When I think about Poikien Talo, I think about a safe space, where the youth have the opportunity to be themselves in a discrimination free environment. It’s a place that allows its visitors to be heard, but also to hear what others have to say. 

It was embedded in these principles, that throughout my training period, I have given my contribution and participated in the activities along with the visitors and staff and witnessed the positive outcomes of such a working framework.

Rui Matos

Kirjoittaja oli Poikien Talolla harjoittelussa osana opintojaan ja tuli tunnetuksi kaikille meille hymystään ja todella maistuvasta kasvissosekeitostaan

Ajankohtaista

Some

To see the Instagram feed you need to add your own API Token to the Instagram Options page of our plugin.
Oops, something is wrong. Instagram feed not loaded