Kuinka paljon tuo lyhyt lause lausuttuna juuri minulle, sinulle tai hänelle voikaan merkitä. Ihminen on tullut huomatuksi ja nähdyksi. Kun kysyjä vielä kuuntelee vastauksen tarkasti, on ihminen tullut myös kuulluksi.

Nähdyksi ja kuulluksi tuleminen on meidän perustarpeitamme ihmisenä ja vahvasti myös mielenterveyttämme vahvistava elementti. Sen toteutumiseen me voimme kaikki vaikuttaa omalla käyttäytymisellämme arjessa. Pysähdy hetkeksi ja mieti keitä tapaat omassa arjessasi? Bussinkuljettaja, kaupan kassa, työkaveri, asiakkaat omassa työssäsi, ystävät ja tai perheenjäsenet. Jos alkaisi laskea paljonko yhden päivän aikana tuleekaan noita pieniä kohtaamisia, niin moni meistä varmasti tulisi yllättyneeksi. Veikkaan, että niitä on aikas paljon.

Kohtaaminen on aina kahden ihmisen välinen vuorovaikutustapahtuma, joko lyhyt tai pitkä, merkityksellinen tai merkityksetön. Kohtaamiseen liittyy aina kahden ihmisen välinen dialogi. Aito kohtaaminen on riippuvainen juuri sen hetken läsnäolosta. Sekä minun, että sinun. Kohtaamisella on suuri merkitys meidän jokaisen hyvinvointiin ja mielenterveyteen. Se, että joku on kiinnostunut juuri minusta ja minun arjestani, on tärkeää.

YAD ry:n Anna Järvinen kiteytti koulutuksessaan tärkeimmän näin: ”Jokaisen kohtaamisen kaksi ensimmäistä minuuttia ovat tärkeimmät.” Se on juuri se kahden ihmisen välinen arvokas kohtaaminen. Ilman ennakkokäsityksiä, ilman ennakkoajatuksia ja ilman tulkintoja. Me aistimme kyllä aidon kohtaamisen, sen voi nähdä toisen silmistä onko hän tilanteessa mukana, läsnä, rehellisenä ja kiireettömänä.

Sukupuolisensitiivistä kohtaamistyötä

Sukupuolisensitiivistä sosiaalista nuorisotyötä tekee iso joukko toimijoita ympäri Suomen. On todella tärkeää, että jokainen toimintaan osallistuva saa äänensä kuuluviin ja hänen mielipiteitään kuullaan. Näin tuetaan samalla terveen itsetunnon ja identiteetin rakentumista, tunne- ja vuorovaikutustaitoja sekä mahdollistetaan osallisuuden kokemus myös heille, joita ei ole ennen kuultu, heille, joiden mielipiteitä on haukuttu, heille, jotka eivät ole uskaltaneet sanoa ennen mielipiteitään ja heille, jotka eivät ole uskoneet omaan voimaansa.

Mielenterveyden haasteet näkyvät monen toimijan arjessa. Korjaavat kokemukset, kuten kuulluksi ja nähdyksi tuleminen sekä omien näkökulmien peilaaminen turvallisessa ilmapiirissä yhdessä turvallisen ohjaajan tai vertaisten kesken voivat olla avain myös mielen hyvinvointiin ja alku mielen tervehtymiselle. Setlementtislogan rohkeasti ihmisen puolella näkyy myös kohtaamistyössä päivittäin. Se on rohkaisua siihen suuntaan, johon ei yksin uskaltaisi mennä. Se on empatiaa ja olkapäänä toimimista surun ja hädän hetkellä sekä ihmisarvon, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden esiin nostamista. Suse-toimijoissa on viisautta ja voimaa!

Pysähdy hetkeksi oman arkesi ääreen ja mieti, miten kohtaat, kun kohtaat toisen ihmisen.

Keväisin terveisin Susku ja Piia

Susanna Raivio toimii vastaavana hankekoordinaattorina Pirkanmaan Mielenterveys ry:n Mieli matkalla Pirkanmaalla -hankkeessa

Piia Lyimo toimii vastaavana ohjaajana Ahjolan Setlementin Isosisarustoiminnassa, Tyttöjen Tuvalla ja Ahjolan Poikatyössä.

Ahjolan setlementin Isosisarustoiminta, Tyttöjen tupa ja Ahjolan poikatyö kuuluvat Loisto setlementti ry:n koordinoimaan sukupuolisensitiivisen sosiaalisen nuorisotyön yhteisöön.

Nuorten mielenterveyden laiminlyönti on kallis laina -kampanjaviikolla 17.-21.5.2021 haluamme herättää keskustelua koronan vaikutuksista nuorten elämään. Tehdään yhdessä näkyväksi nuorten kokemuksia koronavelan maksajina ja nostetaan esille nuorten hyvinvointia edistäviä mielenterveystekoja. Haastetaan päättäjät tekemään konkreettisia ratkaisuja nuorten mielenterveyden hyväksi. Lue lisää ja tule mukaan https://loistosetlementti.fi/kallis-laina-kampanja/

Kerroin tässä samassa blogissa opinnäytetyöstäni Poikien Talolla suoritettavan työharjoittelujakson alkaessa helmikuussa. Opinnäytetyöni raportti on nyt julkaistu ja luettavissa Theseus-tietokannassa.

Tarkastelen työssäni varhaiskasvatusalalla käytettävän kielen ja oppimisympäristöjen sukupuolisensitiivisiä työkäytäntöjä erityisesti sukupuolen moninaisuus huomioiden. Olen huomannut, että teemassa on paljon yhteisiä piirteitä esimerkiksi Poikien Talon toiminnan kanssa huolimatta siitä, että opinnäytetyöni kontekstina ja tutkimusympäristönä on varhaiskasvatus.

On oleellista luoda hienojen teorioiden rinnalle ja niiden lisäksi käytäntöjä, joissa sukupuolisensitiivisyys toteutuu toimintana. Tähän perustui myös opinnäytetyöprosessin käytännön työskentely, joka auttoi yhteistyökumppanina toiminutta varhaiskasvatusyksikköä luomaan yhteisiä, sukupuolisensitiivisiä pelisääntöjä kielen ja oppimisympäristöjen suhteen.

On aikuisena käänteentekevää kuvitella edes hetken, millainen kokemus omasta itsestä syntyy lapselle, jolla on harvinaisempi sukupuoli-identiteetti, jos ympäristö toistuvasti (ja usein tiedostamattaan julmalla tavalla) haluaa asettaa hänet sukupuolirooliin, johon hän ei koe samaistuvansa. Todellisuutta rakentava kieli on voimakas vallankäytön mekanismi ja vaatii rinnalle empatiaa ollakseen vastuullista.

Yksi suurimmista opinnäytetyön kirjoittamisen aikaisista ahaa-elämyksistä oli itselleni se, ettei käsite sukupuolen moninaisuus ole kattokäsite kaikille sukupuolivähemmistöille. Sen sijaan käsite henkii aitoa yhdenvertaisuutta: sukupuolen moninaisuus sisältää myös sen kaikkein yleisimmän cis-sukupuolisuuden, mutta ymmärtää samalla tämän enemmistön armollisen mahdollisuuden olla myös jotain muuta. Sitä paitsi, kun me kaikki edustamme sukupuolen moninaisuutta, olemme tällöin samaan aikaan sekä enemmistö että vähemmistö.

Jyrki Karttunen
sosionomi-opiskelija, koreografi
harjoittelija@poikientalo.fi

#tunnekundi

Mitä miehen mallilla tarkoitetaan?  

Miehen mallista puhuminen on useimmiten arvokasta ja hienoa. Mutta. Epäselvien oletusten tiivistyminen miehen malli -käsitteeseen saattaa olla myös ongelmallista, sillä siitä keskusteltaessa ohitetaan useimmiten poikien ja miesten moninaisuus. Miehen mallia käytettäessä jää nimittäin usein täsmentymättä, sopivatko vain tietynlaiset miehet mallin tarjoajiksi vai käykö kaikki. Lisäksi miehen mallin peräänkuuluttaminen saattaa sisältää oletuksen, että samankaltaiset asiat kiinnostavat automaattisesti kaikkia poikia. 

Innoittajana tälle puheenvuorolle on toiminut tutkija Ilana Aallon artikkeli ”Miten miehet pissaavat?” kirjassa Poikatutkimus (Vastapaino, 2018). Siinä Aalto avaa vuosikymmenten saatossa lähes itsestäänselvyydeksi muuttunutta käsitettä ja pääsee mielenkiintoisten, ääneen lausumattomien säännöstöjen ja valta-asetelmien äärelle.  

Miehen mallin antaminen – ja saaminen – liittyy useimmiten poikien kehityksestä huolestuneeseen keskusteluun ja ongelmiin. Miehen malli nousee keskusteluun usein myös silloin, kun sukupuolijärjestystä määritellään uudelleen. Miehen mallia peräänkuuluttavia puheenvuoroja on kritisoitu niiden taustalla mahdollisesti piilevästä pyrkimyksestä, jonka tavoitteena on ollut pikemminkin jälleenrakentaa teränsä menettänyttä hegemonista maskuliinisuutta kuin tukea sukupuolten moninaisuutta ja tasa-arvon toteutumista. 

Poikiin ja miehen malliin liittyvä huoliyhteys ylläpitää vahvaa sukupuolten välistä eroa. Julkisessa keskustelussa tapahtuu polarisoitumista ja yleistämistä, jolloin miesten, isien ja poikien väliset erot jäävät ääneen lausumattomiksi. Miehen malliin liittyy naisen ja miehen sukupuoliperustaisen erilaisuuden alleviivaaminen. Oletetaan esimerkiksi, että isät pystyvät myötäsyntyisellä auktoriteettioletuksella äitejä paremmin asettamaan lapselle rajoja. Lisäksi oletetaan, että mies kykenee tarjoamaan maskuliinisuutensa kautta erityisen yhteyden poikaan ja kanavan miesten omien juttujen toteuttamiselle, mitä ne lienevätkään. 

Mies vaikuttaa olevan merkityksellinen vain siksi, että on mies ja siksi hänen odotetaan toimivan eri tavoin kuin nainen. Miehen malliin ei liity välittäminen, huolehtiminen tai hoiva, vaan vain ne asiat, jotka äidin roolista jäävät yli. On ongelmallista, jos mies piirtyy kasvattajana vain jonkinlaisena vastalääkkeenä hoivaavalle äidille tai naiselta puuttuvien ominaisuuksien kompensoijana. 

Seuraavan kerran, kun julkisuudessa käydään keskustelua miehen malliin liittyen, kannattaakin pysähtyä käsitteen äärelle pohtimaan, mitä tarkoitamme sillä ja millaisen mieskuvan rakentumiseen haluamme sitä käyttää. 

Jyrki Karttunen
sosionomiopiskelija
koreografi 

#tunnekundi 

Pojat on poikia

Pojat on poikia -sanonta pitää sisällään oletuksen, että pojat ja miehet ovat sisäsyntyisesti aggressiivisia ja tunnesäätelyltään heikkoja. Tämä sananlasku juontaa juurensa jopa 2500 vuoden takaiseen antiikin Rooman sanontaan ”Sunt pueri pueri, pueri puerilia tracant”, joka voidaan suomentaa karkeasti ”Pojat ovat poikia, ja pojat toimivat kuin pojat”. Vaikka ajat ovatkin olennaisesti muuttuneet, tämä vanhahtava sanonta elää silti keskuudessamme ja kuvaa jollain tavalla suhtautumistamme maskuliinisuuteen, häivyttäen samalla sosiaalisesti rakentuvan sukupuolen merkityksen.

Sen lisäksi, että pojat on poikia -mentaliteetti oikeuttaa ongelmallisemman käyttäytymisen, se rajoittaa itsessään maskuliinisuuden hyvin kapeaan lokeroon, jossa yksilön on hankala hengittää ja toteuttaa muita puolia itsessään. Se voi jopa heikentää koulumenestystä, jos poikien oletetaan olevan luontaisesti rasavillejä eikä heitä kannusteta opiskelemaan samalla tavalla kuin heidän vastakohtinaan pidettyjä tyttöjä.

Harry Lunabba kiteyttää tämän oivallisesti Poikatutkimus-kirjassa, jossa hän nostaa esille luokkahuoneissa tavattavan poikien ryhmän, joiden alisuoriutumista tai häiriökäyttäytymistä ei pidetä ongelmallisena vaan luonnehditaan luonnolliseksi poikaolemukseksi. Tärkeää olisikin kyseenalaistaa näitä rajoittavia rooliodotuksia ja huomioida jokaisen ainutlaatuisuus sekä mahdollisuus kasvuun.

Sanonta kytkeytyy myös yhdysvaltalaisen tutkijan William Pollackin poikakoodin käsitteeseen, jonka mukaan yhteiskunnan ristiriitaiset odotukset vaikuttavat olennaisesti poikien hyvinvointiin lisäämällä painetta olla tietynlainen. Poikakoodiin liittyy vahvasti se, että poikia kielletään ilmaisemasta feminiinisinä pidettyjä tunteitaan ja tarpeitaan, eivätkä he tämän vuoksi voi näyttää muille heikkouksiaan tai haavoittuvuuttaan. Tämä taas johtaa ongelmiin niin ihmissuhteissa kuin myöhemmin työelämässä, jossa painotetaan entistä enemmän ryhmätyötaitoja ja kykyä ilmaista itseään rakentavasti.

Miten äärettömän tärkeää onkaan antaa poikien olla muutakin kuin poikia ja laajentaa rooli- ja sukupuoliodotuksia entisestään. Puhua yhdessä tunteista ja murtaa vanhahtavia rakenteita, jotka eivät palvele enää ketään vaan päinvastoin lisäävät pahoinvointia ja eriarvoisuutta.

Jarkko Moilanen
ohjaaja
Poikien Talo

#tunnekundi

Lähteet

Gutmann, Matthew 2019: 11. Are men animals? How modern masculinity sells men short.
Pollack, William 1999: 33, 50. Tosi poikia.
Lunabba, Harry 2018: 109. Poikatutkimus.
Yle uutiset 2020. Monet pojat eivät koe koulua omaksi jutukseen – näillä keinoin poikien koulumenestystä voisi parantaa. 

Sukupuolisensitiivisyydestä varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijan silmin

Olen aloittanut työharjoittelujakson Poikien Talolla helmikuun alussa. Opiskelen sosionomiksi Diakonia-ammattikorkeakoulussa, josta valmistun näillä näkymin tänä keväänä. Olen suuntautunut opinnoissani siten, että olen viimeisiä ammattikorkeakouluopiskelijoita, jotka saavat kelpoisuuden varhaiskasvatuksen opettajaksi. Tosin nähtäväksi jää, päädynkö lopulta työskentelemään päiväkodissa. Olen nimittäin opintojeni myötä kiinnostunut yhä enemmän sosiaalityön tarjoamista tavoista edistää lasten ja nuorten hyvinvointia. Nyt odottelen mielenkiinnolla, millaisia uusia näkökulmia näihin mahdollisuuksiin avautuu Poikien Talon kautta.   

Yksi minua erityisesti kiinnostava aihe – arvona ja keinona – on sukupuolisensitiivisyys. Toteutin tähän liittyen myös opinnäytetyöni, jonka olettaisin tulevan julkiseksi huhtikuun alussa, kun työ käy vielä läpi viimeisen julkaisuvaiheen. Opinnäytteessäni kehitin erään varhaiskasvatusyksikön kasvattajahenkilökunnan kanssa sukupuolisensitiivisyyttä edistäviä työkäytäntöjä ja tarkastelin sukupuolen moninaisuuden teemaa varhaiskasvatustyössä. Aiheeni syntyi sellaiseen käytännön havaintoon perustuen, että vaikka sukupuolisensitiivisyys onkin varhaiskasvatuksessa lainsäädännön edellyttämää, ovat sitä toteuttavat työkäytännöt vielä varsin hahmottumattomia.  

Tutkimukset sukupuolittuneiden, stereotyyppisten kasvatuskäytäntöjen rajoittavista vaikutuksista puhuvat vahvasti sukupuolisensitiivisyyden puolesta tulevien aikuisten kasvatuskäytäntönä. Brittiläisen Fawcett Societyn tekemän tutkimuksen (2020) mukaan varhaiskasvatusikäisiin lapsiin kohdistuvat stereotyyppiset sukupuolinormit varjostavat lasten tulevaisuutta muun muassa poikien huonona lukutaitona ja tyttöjen itsetunto-ongelmina, mutta myöhemmällä iällä myös esimerkiksi kapeutuneina uramahdollisuuksina, mielenterveyden ongelmina, miesten korkeina itsemurhalukuina sekä naisiin kohdistuvana väkivaltana.  Tutkimus löytyy täältä.

Sukupuolisensitiivisyys herätti aiheena mielenkiintoni, kun sain tutustua muutamiin lapsiin, joiden kokemus sukupuolesta ei asettunut binäärisen sukupuolijaon piiriin. Näiden lasten kautta tulin itse tietoiseksi esimerkiksi työssä käyttämääni kieleen sisältyvistä sukupuolittuneista käsitteistä tai oletuksista. Ymmärsin myös, miten suuri hyvinvointivaikutus sillä on, että lapsi tulee – tai jos ei tule – kohdatuksi omana erityislaatuisena ja ainutlaatuisena itsenään. Näiden kahden havainnon perusteella tunnen, että opinnäytetyön prosessi avasi minulle sellaisen aihekokonaisuuden, joka tuntuu itselle merkitykselliseltä ja johon haluan edelleen syventyä. 

Jyrki Karttunen
sosionomiopiskelija
koreografi

Pitkäjänteisellä sukupuoli- ja kulttuurisensitiivisellä nuorisotyöllä voidaan ehkäistä nuorten äärikäyttäytymistä

Viime päivinä mediassa ja julkisessa keskustelussa on ollut vahvasti esillä pääkaupunkiseudulla väkivaltaisella käytöksellä oireilevat nuoret. Kyse on vakavasta yhteiskunnallisesta ongelmasta, joka uutisoinnin seurauksena on saanut hieman kohtuuttomat mittasuhteet erityisesti liittyen nuorten taustoihin. Aiheeseen ovat ottaneet kantaa monet päättäjät, vaikuttajat sekä järjestöt muistuttaen, että nuorten väkivallan teot ovat kuitenkin vähentyneet huomattavasti 2000-luvun aikana.

Tapahtumien käyttäminen uhkakuvia maalailevan narratiivin vipuvartena on huolestuttavaa. Tämä luo kuvaa osasta nuoria joukkona, joka on kategorisesti uhka yhteiskunnalle. Poikatutkimuksessa yhtenä erityisen haavoittuvassa asemassa olevana poikakategoriana on nostettu esille ”epäilyksen alaiset pojat”, ketkä lähtökohtaisesti koetaan uhkana. Yksilön identiteetin kehittymisen ja yhteiskunnallisen osallisuuden kannalta on erittäin tuhoisaa, jos sinua katsotaan jatkuvasti epäilevällä katseella. Kun sinut nähdään jatkuvasti ainoastaan uhkana, on olemassa suuri riski, että alat myös toistamaan sitä omalla käytökselläsi.

Vilkkaassa keskustelussa on jäänyt hieman syrjään ne keinot, joilla vahvistaa nuorten osallisuutta ja ehkäistä sosiaalisia ongelmia yhteiskunnassamme. HS:n kommenttipuheenvuorossa Lari Malmberg toivoi keskusteluun enemmän näkökulmaa, kuinka nuoria voisi auttaa ja tukea. Loisto setlementissä uskomme vahvasti, että tarvitsimme lisää sensitiivisyyttä niin nuorten kohtaamiseen kuin myös tapaan, jolla käymme keskustelua nuorista. Sukupuoli- ja kulttuurisensitiivisen työotteen avulla voimme kohdata nuoren yksilönä, tukea sosiaalisessa vahvistumisessa, tarjota kokemuksia kuuluvuudesta turvallisempiin, moninaisiin ja ennen kaikkea positiivisiin yhteisöihin sekä vahvistaa osallisuutta yhteiskuntaan.

Loisto setlementin Itä-Pasilan sosiaalisen nuorisotyön yksikössä on työskennelty jo 13 vuoden ajan nuorten hyvinvoinnin ja osallisuuden edistämiseksi. Toimintaa toteutetaan paikallisesti nuorten lähellä osana sitä arkitodellisuutta, jossa he elävät. Monet nuorista tulevat mukaan toimintaan noin 10-vuotiaana ja ovat mukana aina siihen asti, kun he tulevat täysikäisiksi ja tarvittaessa vähän sen jälkeenkin. Yhteistyö alueen leikkipuiston ja Itä-Pasilan asukastalon kanssa luo ainutlaatuiset puitteet tukea alueen lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia. Toiminnan ytimessä on viikoittainen pienryhmätoiminta, jonka lisäksi retket ja leirit, yksilöllinen tuki, läksykerho, mahdollisuudet osallistua kansainvälisiin nuorisovaihtoihin sekä kesätyökokemusten tarjoaminen tukevat hyvin monipuolisesti nuoria. Tärkeän osan toiminnan tarjoamasta tuesta mahdollistavat turvalliset aikuiset, jotka ovat läsnä parhaimmillaan vuosia nuorten ja perheiden elämässä. Tämä on tekijä, jota tulisi huomioida vahvemmin erityisesti lyhytkestoisten interventioiden ja projektien sävyttämässä järjestötyössä. Nuorten parissa tehtävän työn tulokset eivät ole nähtävissä pikavoittoina.

Samanaikaisesti kun nuorten väkivallan teot ovat vähentyneet ja nuoret voivat entistä paremmin, järjestelmämme jättää osan nuorista yhteiskunnan ulkokehälle. Tällä hetkellä vallitsevassa poikkeustilanteessa perheiden voimavarat voivat olla koetuksella. Yhteiskunnallisissa rakenteissa kasvavien negatiivisten lieveilmiöiden ratkaisemiseksi tarvitsemme entistä vahvempaa systeemistä muutosta ja yhteistyötä, jotta tulevaisuudessa kaikilla lapsilla ja nuorilla olisi hyvä elää suomalaisessa yhteiskunnassa. Satsaamalla pitkäjänteiseen ongelmia ehkäisevään nuorisotyöhön ja perheiden tukeen rakennamme toivoa tulevaisuuteen. Uusia ratkaisuja hakiessa ja malleja luodessa, suosittelen kaikille tutustumista Itä-Pasilassa tehtävään sosiaaliseen nuorisotyöhön.

Kirjoittaja Kalle Laanterä työskentelee Loisto setlementissä Poikien Talon yksikön johtajana